PK-35 HISTORIAA 1935-2015

OSA 1.

(sanomalehti Karjala 20.9.1935)
Uusi palloseura Viipuriin
Eilen illalla oli 36 palloilijaa kokoontunut ravintola Funkiksen sivuhuoneeseen uuden seuran perustamiskokoukseen. Kokouksen avasi ylioppilas Yrjö Tolvanen käsitellen avauspuheessaan niitä syitä, jotka ovat aiheuttaneet ko. kokouksen kokoon kutsumiseen ja tehneet välttämättömäksi uuden seuran perustamisen. Kokouksen avaaja valittiin kokouksen puheenjohtajaksi, ja hän kutsui sihteeriksi hra Lauri Pajalan. Ensiksi keskusteltiin seuran nimestä, joksi hyväksyttiin Viipurin Pallokerho ( ViPK ), ja jonka ohjelmaan kuuluu jalka-, jää- ja käsipallo.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin hra Pauli Tarvonen ja johtokuntaan hrat Paurio, Ehola, Tolvanen, Vatanen, Pajala, Mättö ja Myyryläinen. Varalle hrat Karhu, Ranne ja Vesa. Huvitoimikuntaan valittiin hrat Vatanen, Malinen, Pirinen, Tarvonen, Virtanen, Laine ja Vesa, kokoonkutsujana Vatanen. Tilintarkastajiksi valittiin hrat Hatara ja Pajala, varalle Karikoski ja Huuskonen. Seuran jäsenmaksuksi hyväksyttiin alle 18-vuotisille 5:- ja yli 18-vuotisille 10:-, sekä sisäänkirjoitusmaksu 5:-. Heti perustavan kokouksen loputtua kokoontui vastavalittu johtokunta valiten keskuudessaan varapuheenjohtajaksi Yrjö Tolvasen, sihteeriksi Lauri Pajalan, rahastonhoitajaksi Einari Mätön, sanomalehtileike- ja valokuvakokoelman hoitajaksi Pauli Eholan ja kalustonhoitajaksi Olavi Rantasen".
Näin oli Viipurin Pallokerhon toiminta pantu alulle ja Viipuri oli saanut uuden menestyvän palloiluseuran alulleen.

OSA 2.

(Karjala 31.5.1939)
ViPK voitti Viipurin Palloseuran Papulassa eilen 1 - 0
Pallokerhon pelaajien koko, voima ja yritteliäisyys ratkaisi. - Viime vastoinkäymisten jälkeen olisi ViPS:ltä odottanut ryhdistäytymistä, mutta eilenkin oli sinipaitojen luovutettava molemmat sarjapisteet vastustajalleen. Pallokerhon eilinen peli ei laadultaan ollut parempi kuin hävinneen puolen, mutta se tunnustus joukkueelle on annettava, että se ottaa irti kaikkensa. Syöttöpelin summittaisuus teettää joukkueen pelaajille tavattomasti ylimääräistä juoksutyötä, mutta kunto ja sinnikkyys näkyy riittävän. Puhdaspotkuinen keskustuki sekä keskushyökkääjä ja vasen väli esittävät silloin tällöin hyvästä tilannesilmästä ja toivottavasti nuo välähdykset tulevat vähitellen yleisemmäksi. Ottelu oli kiireisen hatara. Pallokerho oli yleensä painostavana puolena, mutta viimeistelytyössä teki teknillinen avuttomuus tepposensa. ViPK sai 42 minuutilla yritteliäisyytensä takia ansaitsemansa voitto maalin.

OSA 3.

(Pallokerho-35, Martti Karjalainen)
Itäsarja lohko 1 - vuonna 1939

Itäsarjan ( = Karjalansarjan ) lohko yhden joukkueet vuoden 1939 sarjassa olivat: Viipurin Pallokerho ( ViPK ) , Viipurista lisäksi Ilves, Sudet, Viipurin Palloseura ( ViPS ), Kouvolasta Kouvolan Urheilijain Palloilijat ( KUP ), Simpeleeltä Simpeleen Urheilijat ( SiU ), Sortavalasta Sortavalan Palloseura ( SP ) ja Ensosta Ylävuoksen Palloseura ( YVPS ).
Seuran ensimmäinen kausi v. 1939 Itäsarjassa onnistui ja joukkue säilytti sarjapaikkansa vuoden 1940 sarjaan, jota sodan takia ei enää voitu pelata. Itäsarja oli Suomen Palloliiton toiseksi korkein sarjataso, mikä vastaa tämän päivän Ykköstä.
Pallokerhon joukkue pelasi isoruutuisissa puna-musta värisissä pelipaidoissa. Vuoden 1939 edustusjalkapallojoukkueessa pelasi seuraavia pelaajia: Eino Arponen, Sulo Hynninen, Tauno Ikäheimo, Kauko Ilvonen, Kauko Muuriaisniemi, Martti Myyryläinen, Einari Mättö, Kalle Paasonen, Martti Pirinen, Unto Pirinen, Reino Ruuttu, Eemil Saajamo, Yrjö Siira, Gunnar Suhonen, Pekka Talikka, Aaro Vaara, Leo Virtanen.
Talvisota , Jatkosota ja Lapinsota
Syksyllä 1939 synkät sodan pilvet kerääntyivät Suomen taivaalle ja 30.11.1939 Suomi joutui mukaan toiseen maailmansotaan, kunNeuvostoliitto hyökkäsi Suomeen.
Viipurin Pallokerhon syksyn sääntömääräistä vuosikokousta ei saatu enää pidettyä, joten seuran Viipurin kauden viimeinen johtokunta oli se joka oli valittu 29.10.1938: puheenjohtaja Pauli Tarvonen, varapuheenjohtaja K.Paurio, sihteeri Einari Herranen, rahastonhoitaja Reino Ruuttu ja johtokunnan muut vakinaiset jäsenet August Vatanen, L. Karvinen, Unto Pirinen ja A.Pirinen, sekä varajäsenet L. Reitola, Aaro Vaara ja S. Parviainen.
Kun kolme sotaa, Talvisota, Jatkosota ja Lapinsota oli käyty; ja Pariisin rauhansopimus Pariisissa helmikuun 10.päivänä 1947 oli allekirjoitettu, niin oli uskominen, että Viipuri oli menetetty ja noin 11,5 % koko Suomen pinta-alasta.
Sotien jälkeen Helsinkiin
Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suuhun 12.6.1550 ja vuonna 1812 Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki. Sodan useistapommituksista huolimatta, kaupunki kärsi pommitusten määrään nähden verrattain vähän vaurioita, mikä johtui kaupungin tehokkaastailmapuolustuksesta. Tänne Viipurin kaupunkia nuoremman kaupungin suuntaan monen viipurilaisenkin askeleet johtivat etsimään uutta kotipaikkaa, niin myös minun perheeni. Vuoden 1947 lopulla virisi ajatus Viipurin Pallokerhon toiminnan jatkamisesta Helsingissä. Tunnustelut pääkaupunkiseudulla osoittivat, että kiinnostusta seuran toiminnan jatkamiselle oli olemassa.

OSA 4.

(PK-35 , arkistot)
Pallokerho-35 ry (PK-35) - Helsinkiin

Viipurin Pallokerhon perustajajäseniin kuulunut Unto Pirinen kutsui lehti-ilmoituksella koolle valmistavan kokouksen silloisen Messuhallin kokoushuoneeseen 7.1.1948. Läsnä 12 henkilöä. Varsinainen kokous Suomen Latu ry:n tiloissa pidettiin 23.1.1948. Läsnä 20 henkilöä. Seuran puheenjohtajaksi tuli Unto Pirinen, vpj. Heikki Mattila ja muut johtokunnan jäsenet: Reino Alho, Einari Herranen, Oskar B. Manninen, Erkki Miettinen, Pentti Mykkänen ja Frans Saastamoinen. Vahvistettiin säännöt ja seuran nimeksi pitkän keskustelun jälkeen päätettiin Pallokerho-35 ry. Jalka- ja jääpallon lisäksi kilpailuohjelmaan otettiin lentopallo.
Perusteluina seuran nimen muuttamiseen oli mm. - Neuvostoliiton painostus, ettei Suomessa saanut käyttää sellaisten paikkojen nimiä, mitkä sodan johdosta olivat jääneet rajan toiselle puolelle. - Suomen poliittinen tilanne myötäili tätä Neuvostoliiton vaatimusta. - kun tilanne oli tämä edellä mainittu, niin nimeen säilytettiin entisestä nimestä Pallokerho ja lisäksi otettiin mukaan seuran perustamisvuosi -35.
Nimen muuttamista "pakon" edessä ei katsottu yksinomaan negatiivisena asiana vaan todettiin, että tulevina vuosina seuran jäsenistö kuitenkin muuttuu yhä enemmän helsinkiläiseksi. Tärkeänä pidettiin seuran perinteen jatkamista ja että seura jatkaa Viipurin Pallokerhon toimintaa Helsingissä.

OSA 5.

1940 -luvun seuratoimintaa
Vuoden 1948 aikana seura osallistui kahdella miesten jalkapallojoukkueella piirin sarjoihin. Pelaaja-aines oli entisiä viipurilaisia poikia. Joukkueessa oli runkona mukana mm. viisi Viipurin piirin nuortenmestaria Sorvalin Veikoista. Edustusjoukkueessa pelasivat tällöin mm. Niilo Avomeri, Antero Granqvist, Nils Granqvist, Kalle Hakkarainen, Vilho Hakkarainen, Urho Joronen, Martti Karjalainen, Einari Manninen, Oskar Manninen, Vilho Manninen, Jorma Mäkelä, Gunnar Paalosmaa, V. Penttinen , Keijo Pulkkinen, L. Ranta, V. Riukka, A. Roisko, Kauko Soikkeli ja Unto Tuunela.
Kilpailu- ja harjoitustoiminnan liikkeellelähtö vaati rutkasti rahaa kilpailuväline- ja varustehankintoihin. Alkupääoma hankittiin pääosin arpajaisilla. Seura onnistui saamaan kaupaksi kuin kuumille kiville. Lisäksi pidettiin perheiltamia ja paikkana oli Isolla Roobertilla Cottonklubi.
1949 ja 1950 seura osallistui jalkapallossa piirisarjaan kahdella miesten- ja kahdella juniorijoukkueella, sekä jääpallossa kahdella miesten- ja yhdellä juniorijoukkueella. Lentopalloilijat osallistuivat myös sarjatoimintaan mukaan.
Seuran jäsenlehti "Palloposti" sai alkunsa ja jäsenmäärä oli noussut jo 73:een.

OSA 6.

PK-35 olympiavuonna Maahockeyssa Suomen nelonen!
Olympialaisten lähestyminen toi seuran ohjelmaan maahockeyn. Maahockeyn tulo Suomeen vaati kolme yritystä. Ensimmäinen yritys tehtiin jo vuonna 1915. Toinen yritys v. 1936. Molemmissa oli aloitteentekijänä Helsingin kaupunginjohtaja ja urheilumies Eric von Frenckell. Molemmat lajin maihinnousut jäivät kuitenkin enemmän yrityksen asteelle. Kolmas yritys lähti siitä, kun Suomen Maahockeyliitto ry. perustettiin vuonna 1950. Liiton ehkä tärkein tehtävä oli vuoden 1952 Olympiakisojen maahockeykilpailujen järjestelytehtävät. Järjestäjämaana Suomi sai osallistua omalla joukkueellaan kisoihin. Suomi keräsi joukkueen ja pääsi näin kisoihin mukaan. Suomi karsiutui ensimmäisellä kierroksella hävittyään Belgialle 0-6.
Pallokerhon jääpalloilijat kiinnostuivat maahockeysta ja aloittivat harjoittelun kesällä 1951. Suomen mestaruussarjaan pääsi mukaanilmoittamalla joukkueen. Vuoden -52 viiden joukkueen SM -sarjaan osallistuivat: Rauman Lukko, Hämeenlinnan Pallokerho, TorpanPojat, Nuijamiehet ja Pallokerho-35. Seuramme saavutti tasaisessa sarjassa neljännen sijan.
Seuramme maahockeytoimintaan osallistuivat aktiivisesti mm: Teuvo Bergman, Jorma Harkko, Kalevi Hulkko, Valto Mattila, Jorma Mäkelä, Raimo Mäntylä, Hannu Outinen, Matti Partanen, Allan Runne, Niilo Saloranta, Jouko Sorvari, Aleksanteri Vahaluoto. PK-35:n maahockeyn maajoukkueessa esiintyneet pelaajat olivat: Jouko Sorvari, Matti Partanen ja Jarmo Harkko.
Helsingin kisojen Olympiavuonna 1952 jalkapalloa pelattiin seurassa yhdellä miesten ja yhdellä A-nuorten joukkueella. Jääpalloa pelattiin Suomensarjassa, josta PK-35 putosi kyseisenä vuonna Maakuntasarjaan.

OSA 7.

(Martti Karjalainen, PK-35)
Seuratoiminnan vaikea vuosi 1955

Kun vuosi 1955 saapui syksyyn totesi seuran silloinen puheenjohtaja tilanteen: seuralla ei ole toimihenkilöitä, pelaajia, valmentajia eikä rahaa. Viipurin aikaiset jäsenet ja taustahenkilöt olivat käyneet vähiin kaikilta osin ja tarvittiin keskustelu toiminnan jatkamisen mielekkyydestä
ja tarpeellisuudesta.
Seuran puheenjohtaja Hartikaisen ja tulevan kunniapuheenjohtajan Martti Karjalaisen neuvonpidon jälkeen toimintaa päätettiin jatkaa. Jos juuri nyt onkin vaikeuksia, niin huomenna voi olla tarvetta ja halukkuutta seuran toiminnan jatkamiselle. Viipurin Pallokerho oli perustettu ja sentoimintaa Helsingissä jatkettu sillä periaatteella, että seuran alkuperäinen henki halutaan säilyttää ja sitä edelleen viedä pääkaupungissa eteenpäin. Tämän seurauksena vuosikokous pidettiin normaalisti 22.11.1955. Ahti Hartikainen jatkoi puheenjohtajana ja Martti Karjalainenvalittiin varapuheenjohtajan paikalle.
Keväällä 1956 alkoi vanhojen PK-35:n junioripelaajien paluu seuraan, nyt he olivat jo miehen iässä. Osa heistä oli vaihtanut välillä seurakseen Sudet. Ensin palasi muutama pelaaja ja heidän kanssaan seuran neuvoteltua , alkoi suurempi paluu punamustiin paitoihin. Nämä paluuneuvottelut olivat tärkeä osa seuramme uuteen viriämiseen ja sen jatkumiseen vielä tänäkin päivänä.
Toiminnan keskipiste oli tuolloin Kallion kaupunginosassa. Jalkapalloinnostus oli seurassa kasvamassa jäsenmäärän taas lähtiessä nousuun. Sarjat jouduttiin aloittamaan jälleen piirin alemmilta sarjatasoilta.

Osa 8.

1956
Kekkonen valittiin Presidentiksi ja PK-35 laajensi toimintaansa Pakilaan
Uusi kaupunginosa-alue Pakila tuli seuran toiminta-alueeksi, kun jalkapalloilijoiden talviharjoittelu aloitettiin Pakilan Uudella kansakoululla. Seuran talouden kohentamiseksi päätettiin ryhtyä joulukuusikauppaan. Kuusien kerääminen ja myynti päätettiin hoitaa kokonaisuudessaan itse. Ensimmäisen kuusimetsien katselmuksen Lohjalle ja Pusulaan tekivät johtokunnan jäsenet Karjalainen, Katajamäki, Laamanen ja Herranen. Tavoite oli saada tuhat joulukuusta joulumyyntiin ja siinä myös onnistuttiin. Innostus oli pelaajienkin keskuudessa niin suuri, että 15 pelaajaa oli mukana kuusien keruussa ja myynnissä. Ensimmäiset myyntipaikat olivat Tullinpuomi, Pohjois-Haaga ja Karhupuisto. Kuusitalkoot kohensivat selvästi seurahenkeä ja samalla kohentui myös seuran talous.
1957
Martti Karjalainen valittiin puheenjohtajaksi
Aiemmin varapuheenjohtajana toiminut Karjalainen valittiin seuran uudeksi puheenjohtajaksi Ahti Hartikaisen jälkeen. Seuran toiminta oli ollut lähellä päätepistettään 50 -luvun puolivälissä ja nyt uuden johtokunnan tehtävänä oli luoda seuraan toimintaedellytykset uudelleen heränneelle seurahengelle. Vuoden -56 loppuun mennessä seuran jäsenmääräksi kirjattiin jo taas hienompi luku 156. Toimintasuunnitelmaan painotettiin päälajeiksi jalka- ja jääpallo.
Vaikka pahin pula-aika sotien jälkeen oli jo sivuutettu, niin silti oli puutetta vähän kaikesta. Seuran joukkueiden harjoitus- ja kilpailuvarusteet olivat kovin puutteellisia. Esimerkiksi yhdenmukaiseen pelipaitaan ei oltu vielä päästy. Alkuperäiset värit oli päätetty säilyttää. Viipurin aikaista punamustaruutuista pelipaitaa ei ollut mahdollista saada. Puheenjohtaja Karjalainen suunnitteli uudeksi pelipaidaksi sellaisen, jossa oli V-kuvio ja se tehtiin helsinkiläisessä ompelimoissa punaisesta ja mustasta kankaasta. Tämän jälkeen kaikki PK-35:n joukkueet opittiin tuntemaan samanlaisesta pelipaidasta.
1958
Seuralle oma merkki
Seuralta puuttui vielä oma merkki, mitä olisi tarvittu mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Jäsenistöä kehotettiin suunnittelemaan seuralle omaa merkkiä. Lopulta päädyttiin käyttämään edelleen V -ajatusta, mutta nyt tuplana eli W -muodossa. Viipuri kirjoitettiin vaakunoissa ja monissa muissakin yhteyksissä kaksinkertaisella veellä. Tämä W -merkki symboloi Wiipuria sekä muuttolintuja, sillä seura ja suuri osa sen hetkistäkin jäsenistöä oli joutunut muuttamaan sodan seurauksena kotiseudultaan uudelle paikkakunnalle. Merkkiin kuuluu myös PK-35 tunnus. Käyttöpaikasta riippuen merkin kokoaa pyöreä rengas, pallokuvio tai köynnös. Merkki on seuran virallisena tunnuksena vielä tänäkin päivänä.
1959
Ensimmäinen piirimestaruus
Seura eli jo selvästi vahvemmin ja tulosurheilussakin saavutettiin ensimmäinen piirimestaruus Helsingissä. Voittoisan joukkueen runkona toimivat ensimmäisten joukossa Pallokerhoon palanneet pojat. Piirimestaruus tuli jalkapallon III luokassa, jonka seurauksena noustiin II luokkaan. Seuran urheiluun ja kasvatukseen tähtäävä toiminta oli saamassa kannatusta koko kaupungin alueella. Entisiä viipurilaisia ja juniori-ikäisiä helsinkiläisiä liittyi yhä lisää seuran toimintaan mukaan.

Osa 9.

1960
(Sanomalehti Karjala 24.11.1960 , otteita kirjoituksesta)
Pallokerho-35 vietti pääkaupungissa 25 -vuotisjuhlaansa

Pallokerho-35:n vanhan Viipurin nuorimman palloiluseuran perustamisesta on tänä vuonna kulunut 25 vuotta. Seura syntyi Viipurissa lähinnä Kelkkalan ja Rosuvoin nuorten jalkapalloilijoiden aloitteesta ja on nyt sotiemme jälkeen jatkanut toimintaansa Helsingissä. Vuosipäivän kunniaksi Pallokerho oli järjestänyt tk. 18. pnä kauniin juhlatilaisuuden Balderin salissa pääkaupungissa. Tohtori Hellenin esittämän alkusoiton jälkeen seuran nykyinen puheenjohtaja Karjalainen lausui salintäyteisen juhlayleisön tervetulleeksi kosketellen samalla seuran vaiheita ja nykyoloja. Kun sitten yhteisesti oli laulettu Karjalaisten laulu, esittivät Karjalan Nuoret eräitä kansantansseja. Juhlapuheessaan Eino I.Leino selosti seuran historiaa kuvaillen myös niitä vaikeuksia, joissa Pallokerho tämän 25-vuotisen taipaleensa aikana on joutunut toimimaan ja lausuen samalla vahvan uskon seuran jatkuvaan menestymiseen, kun vain päämäärä on asetetaan korkealle ja innostus asiaan pysyy herpaantumattomana. - Tanssipari Nieminen & Niemisen esitettyä pari salonkitanssinumeroa toi Suomen Palloliiton Helsingin piiri juhlivalle seuralle viirinsä, jolloin E. Nuutinen mainitsi onnittelupuheessaan niistä saavutuksista, joita Pallokerho on Helsingissä jo voinut todeta saavuttaneen. - Lopuksi Einari Mättö palautti mieliin hauskassa puheessaan eräitä muistoja Viipurin ajoilta. - Ilta päättyi yleiseen tanssiin. Juhlan nokkelasanaisena kuuluttajana sekä kaskujen ja viisujen esittäjänä oli Yrjö Piitulainen. - E.R.
Juhlavuonna seura osallistui jalkapallosarjoihin viidellä joukkueella. Edustusjoukkue nousi aluesarjaan ja voitti Töölön kiulun. Jääpallossa oli mukana kolme juniorijoukkuetta, ja Suomen nuorten tekniikkamestaruuskilpailuissa seuran B -juniori Unto Kahilampi voitti Suomen Mestaruuden. Se oli merkki Pakilan suunnalla alkaneesta jääpalloinnostuksesta.

1961
PK-35:n nappulasarja käynnistetään
SPL:n Helsingin piirin sarjoissa nuorimmat olivat 10 - 12 vuotiaita. Pallokerhossa päätimme ottaa palloilun piiriin vielä nuorempia ja perustimme jalkapallossa oman nappulasarjan.
Kesällä 1961 Pallokerho-35:n kaksinkertainen nappulasarja käynnistyi siten, että joukkueita oli eri kaupunginosista. Joukkueille annettiin kuuluisien jalkapallomaiden nimet, mikä oli omiaan luomaan jännitystä poikien mielikuviin. Ensimmäiset joukkueet sarjassa olivat :
Uruguay.........Kallio
Argentiina......Pohjois-Haaga
Ranska.........Töölö
Italia..............Pakila
Brasilia..........Pakila
Lisääntynyt varhaisnuorisotoiminta edellytti, että pojista huolehtimaan tuli löytää uusia valmentajia, huoltajia ja muita kaitsijoita. Ja löytyihän niitä niin, että innostus nappulapalloilua kohtaan elää seurassamme vielä tänä päivänäkin. PK:n toiminta veti puoleensa palloilijoita niin, että vuoden 1961 aikana seuran jäsenmäärä oli jo 212.
Seuran 1961 toimintakertomuksesta löytyy seuraava katkelma :
Edellä on selostettu seuramme toimintaa ja tästä havaitsemme, että paljon on tänäkin vuonna saatu aikaan. Pallokerho-35 on aina mahdollisuuksiensa mukaan pyrkinyt kiinnittämään huomiota nuorisotoimintaan. Kuluneena toimintavuotena nuorisotoimintaa on entisestään tehostettu. Tähän on ollut mahdollisuuksia sen vuoksi, että seuran jäsenistöstä on löytynyt koulutustyöstä kiinnostuneita miehiä, jotka ovat olleet valmiit uhraamaan vapaa-aikansa puuhailuun nuorten parissa. Tämä toiminta voi mahdollisesti ajanmittaan tuottaa mestaruuksia ja voittoja, jolloin olemme niistä iloisia, sillä ovathan voitot omiaan kannustamaan nuorten kasvattajia jatkamaan työtään.
Olosuhteet harjoitteluun olivat Helsingissä puutteelliset jalka- ja jääpallon lisääntyviin tarpeisiin. Jääpalloilijat etsivät syysjäitä Arabian rannasta tai Luukin lahden matalikoilta. Jalkapalloilijat tekivät talviharjoituksia ilman palloa koulujen jumppasaleissa, jalkapallon käyttö oli saleissa kiellettyä. Lenkit juostiin Stadionin- ja Eläintarhan maastossa. Kevättalvella jalkapalloa potkittiin lumihangessa ja lumien lähdön jälkeen jalkapallon harjoituskenttinä olivat: Kallion kenttä (Braku), Pallokenttä ja Ravirata (nykyisin Käpylän urheilupuisto).

PK-35
Historiaa 1962 - 1969


1962
Jalkapallossa kolme lohkovoittoa piirisarjoissa. D-juniorit voittivat piirin pokaalisarjan. Jääpallossa kolme joukkuetta, lisäksi oma PK:n nappulasarja 5:llä joukkueella.
Jäsenmäärä 30.09.62 merkittiin lukemiin 225, joista rekisteröityjä pelaajia 179. Jäsenistöstä useat pelasivat sekä jalka- että jääpalloa.

1963
Tämä vuosi oli ehkä PK:n menestyksellisempi kuin mikään aikaisemmista. Saavutuksista mainittakoon jääpallon puolella edustusjoukkueen nousu Suomensarjaan. Christer Sandström voitti piirin tekniikkamestaruuden D-junioreiden luokassa. Jalkapallon saralla edustusjoukkue nousi Maakuntasarjaan ja lohkovoitto piirisarjassa. Seura järjesti viikon pituisen juniorileirin Rastilassa.

1964
Seuran juuret tulevat vuosikertomuksessa esiin mm. seuraavista merkinnöistä :
"Seuramme lähetti Viipurin Nyrkkeilijöille onnittelusähkeen 29.05.64 sen täyttäessä 35 vuotta. Seitsemän viipurilaisperäistä seuraa lahjoitti kaupunginjohtaja Aarno Tuurnalle ( alunperin Thuneberg, Viipurin ensimmäinen kaupunginjohtaja v. 1929 ) hopealautasen hänen täytettyään 70 vuotta. Seuramme osallistui lautasen hankintaan sekä oli luovutustilaisuudessa mukana."
Kilpailutoiminnassa oli tänä vuonna mukana seitsemän jalkapallojoukkuetta ja neljä jääpallojoukkuetta. Toiminnan edelleen laajentuessa tuli valmentajapula voimakkaasti esille.

1965
Jääpallossa edustusjoukkue voitti Suomensarjan etelälohkon ja oli mukana karsimassa pääsystä SM-sarjaan. Jääpalloilijoiden toiveissa oli saada vauhtia tekojääradan valmistumiseen. Seuran kokous- ja kerho-iltojen pitopaikkana toimii Nuorisotoimiston kerhohuoneisto Hämeentie 31:ssä. 22.10.1965 pidetään seuran 30-vuotisjuhla Laulumiehissä. Seuran jäsenmääräksi merkitään vuoden lopulla 224.


1966 - Pihlajamäen kausi käynnistyy
Junioritoiminnassa Pihlajamäen uusi asuma-alue tuo tulosta. Jalkapallossa C-junioreiden luokassa ensimmäinen pihlajamäkeläinen juniorijoukkue piirin sarjoissa. Pihlajamäen uuden kentän avausottelun 13.05.1966 suorittivat PeeKoon ja Makkabin C-juniorit. Seuran joukkue ensimmäistä kertaa mukana jalkapallon talvisarjassa ja Pirkkola Cupissa.
Jääpallossa Esa Karjalainen piirin C-junioreiden tekniikkamestari. PK:lta joukkue ensimmäisessä Suomessa järjestetyssä kaukalopallosarjassa. Vuosien jälkeen maahockey taas mukana seuran ohjelmassa - joukkue SM-sarjassa.


1967
Jalkapallosarjoissa seitsemän joukkuetta. D-junioreiden tekniikkamestaruuden Helsingin piirissä voitti PeeKoon Jorma Salonen. Juniorileiri järjestettiin tänä vuonna Ruokolahdella. Jääpallossa mukana kuusi joukkuetta, joista B-juniorit voittivat piirin mestaruuden. Maahockeyjoukkue jatkoi SM-sarjassa. Rahanhankintakeinona käytettiin puhelinluetteloiden jakoa ja teatteriesitysten myyntiä.


1968
Jalkapallossa seuran ikämiehet voittivat piirin mestaruuden. Jääpallossa edustusjoukkue voitti kaikki ottelunsa Suomensarjan etelälohkossa ja oli karsimassa SM-sarjaan pääsystä. Seura järjesti 20 harjoitusiltaa Pirkkolan valaistulla jäällä. Parhaimmillaan osallistujamäärä oli pitkälti toistasataa PeeKoolaista junioria yhden illan aikana. Maahockeyjoukkue jatkoi edelleen SM-sarjassa.


1969
Seuran toimintakertomuksessa vuodelta 1969 on 23 konekirjoitussivua. Vertailun vuoksi mainittakoon, että niitä oli 1948 - 1951 välisenä aikana ollut yhdestä kolmeen sivua. Into oli siis tässä kohtaa kova.
Jalkapallon puolella Helsingin B-nuorten piirijoukkueessa pelasivat PeeKoosta Kalervo Kytönen, Esa Karjalainen ja Mauno Tuunainen. Jalkapallon nappulasarja pyöri 10 joukkueen voimalla. Junioreiden jalkapalloleiri järjestettiin tänä vuonna Lepaalla, johon osallistui 40 poikaa.
Jääpallossa piirin tekniikkamestaruuteen ylsivät B-junioreissa Esa Karjalainen ja C-junioreissa Uolevi Keskiaho. Jääpallossakin toimi oma seuran sisäinen nappulasarjansa, jossa mukana oli neljä joukkuetta. Jääpallon poikatoimintakilpailussa PK-35 oli Helsingin paras seura.

PK-35
Historiaa 1970-1979


1970
20.11.1970 seuran lippu vihittiin seuran täytettyä 35 vuotta. Jalkapallosarjoissa yhdeksän PK:n joukkuetta mukana, jonka lisäksi 10 joukkueen nappulasarja. Jääpallossa C-juniorit piirin mestareita ja joukkueen Jorma Salonen ikäluokkansa piirimestari tekniikkakilpailuissa. Jääpallolla oli edelleen oma nappulasarjansa. Seuran jääpalloväki lobbasi voimakkaasti tekojääradan saamiseksi.


1971
Jalkapallossa oli mukana 10 joukkuetta eri sarjoissa. Nappulasarja toimi edelleen 10 joukkueen voimin. Seuran juniorileiri järjestettiin jälleen Lepaalla. Jääpallossa PK-35 oli paras poikatoimintakilpailussa. Seuran A- ja B-juniorit olivat piirimestareita ja Jorma Salonen sekä Matti Linnoskivi piirin tekniikkamestareita. Kokous- ja kerhoillat järjestettiin Pihlajamäen koululla. Varoja pyrittiin keräämään nyt Bingotoiminnalla.


1972
01.11.1972 kaupunginvaltuusto hyväksyi valtuutettu Pentti Katajamäen ponnen, joka edellyttää kiireisiin toimenpiteisiin ryhtymistä urheilukentän ja pukusuojien rakentamiseksi Pihlajamäen alueelle. Jalkapalloilijoiden leiripaikkana toimi edelleen Lepaa. Jääpallossa B-juniorit voittivat Suomen ja piirin mestaruuden. Miehet olivat jälleen karsimassa noususta mestaruussarjaan.


1973
PeeKoolla 15 nappulasarjajoukkuetta Pihlajamäen alueella, jäsenmäärä oli noussut yhteensä jo 476:een. Toiminnan kasvaessa ja kehittyessä Pihlajamäessä pyrittiin kehittämään myös olosuhteita : " 04.04.1973 valtuutettu Pentti Ukkola jätti kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa ehdotettiin, että kaupunginhallitus ryhtyisi kiireellisiin toimenpiteisiin Pihlajamäki-Pihlajisto alueen urheilutilojen rakentamiseksi niin, että jo kesällä 1973 on urheilijain käytettävissä lisäpukeutumistilaa pesumahdollisuudella."


1974
Jalkapallossa edustusjoukkue nousi III divisioonaan ja voitti piirin II luokan mestaruuden. Jääpallossa piirin II luokan mestaruus.


1975
Seura täytti 40 vuotta. Juhla järjestettiin Karjalatalolla 20.09.1975. "Työn merkeissä" jokainen seuran 21 jalkapallojoukkueesta pelasi juhlaottelun Pihlajamäen kentällä 20.-21.09.1975. Vierailevia joukkueita oli yhdeksän. Juhlavuotena ei tullut suurta menestystä jalkapallorintamalla edustustasolla, joukkueen pudottua takaisin IV divisioonaan.


1976
Jalkapallossa edustusjoukkue voitti Pirkkola-Cupin ja piirin II luokassa oman lohkonsa. Jalkapalloilijoiden uutena leiripaikkana oli nyt Lammi. Seuran talous oli kovilla, sillä sarjojen osallistumismaksuissa oli tullut merkittäviä korotuksia. Samalla pelaajavakuutukset ja bensiinin hinta vaikuttivat huomattavasti kulujen lisääntymiseen. Pihlajamäen kenttä- ja pukusuoja-asia oli jälleen esillä. 17.12.1976 Pihlajamäkiseuran kirje kaupunginhallitukselle, koskien pukuhuonesuojan rakentamista Pihlajamäen kentälle.


1977
Seuran nappulasarjatoiminta jatkaa laajentumistaan - nyt 16 joukkuetta mukana. Nappuloiden valmennuksessa mukana 26 innostunutta valmentajaa. Kauden erikoisuutena seuran ikämiesjoukkue osallistui Helsinkipäivän keskiyön jalkapallotapahtumaan. 08.11.1977 jääpalloilijat ja pikaluistelijat pääsivät ensimmäistä kertaa Oulunkylään valmistuneelle suurelle tekojäälle.


1978 - seuran naisjalkapalloilu alkaa
Jalkapallossa mentiin taas edustustasolla ylöspäin, kun miesten edustusjoukkue saavutti nousun III divisioonaan. Seuran naisjalkapalloilun avaus 12.06.1978 Pihlajamäen kentällä ensi kertaa - pikkumimmit. Helsinki Cupiin seurasta osallistuttiin neljällä juniorijoukkueella. Jääpallossa piirin II luokan mestaruus. Kaukalopallossa ikämiehet voittivat piirin lohkonsa. Edelleen tehtiin paljon työtä kenttäolojen parantamiseksi Pihlajamäessä. Markkojen keruuta toimintaan tehtiin tänä vuonna seuran omalla joulupukkipalvelulla.


1979
Jalkapallossa tapauksena ulkomaan turnaus, kun seuran D-juniorit vierailivat Arno-Cupissa Ruotsissa. Jääpallossa edustusjoukkue nousi II divisioonaan. UU-lautakunnalle lähti kirjelmä Pihlajamäen kenttäoloista. "Helsingin huonoin urheilukenttä" oli Pääkaupunkilehden kirjoituksen otsakkeena , kun juttu kosketteli Pihlajamäen kenttäoloja.

PKn historiamerkintöjä
1980-89

1980
Suomessa tuli voimaan liikuntalaki 01.01.1980, jonka nojalla mm. avustetaan valtakunnallisia liikuntajärjestöjä mukaanlukien Suomen Palloliitto.
Seuran syyskokous pidettiin Karjalatalossa marraskuun 21. päivänä 1980. Kokous oli samalla seuran jäsenistön 45-vuotisjuhlatilaisuus. Läsnä oli 74 seuran jäsentä. Kentällä jalkapallon edustusjoukkue jatkoi sahaustaan pudoten nyt IV divisioonaan.

1981
Jalkapallosarjoihin osallistuttiin kahdeksalla joukkueella. Seuran oma nappulasarja pyöri 11 joukkueen voimalla. Jalkapallon piirin yli-ikämiessarjassa PeeKoolta edustus. Aloite sarjan perustamisesta tuli PK:sta. C- ja D-juniorit jatkoivat kansainvälistymistä vierailemalla Denmark Cupissa. Jääpallossa osallistuttiin eri sarjoihin ja kilpailuihin viidellä joukkueella.
Seuran talous pidettiin hyvässä kunnossa lähinnä alueen palveluoppaan ja myyjäisten avulla. Jäsenmäärä oli tänä vuonna 448.


1982
Jalkapallon miesten edustusjoukkue nousi jälleen III divisioonaan. Naisten jalkapallojoukkue osallistui ensimmäistä kertaa piirisarjoihin. Nuorten joukkueet mukana turnauksissa : B-juniorit Tanskan Odensessa pääsiäisturnauksessa. Kauhajoki-Cupissa kolmen joukkueen voimin, kun B-, C- ja D-juniorit siellä mukana. Helsinki Cupissa neljällä joukkueella. Ja vielä D-juniorit Hangon turnauksessa. Jääpallossa tuli veteraanien SM-sarjassa lohkovoitto.

1983
Nuorten jalkapallojoukkueet sarjojen lisäksi seuraavissa turnauksissa mukana : Helsinki Cup, Honka Cup, Kontu Cup, Hyvinkää-turnaus, Kortteli Cup, Denmark Open. Jääpallossa osallistuttiin liiton IV divisioonaan, piirisarjan II luokkaan. Kaukalopallossa seura osallistui yleiseen ja ikämiesten sarjoihin. Seuran talous vaikeuksien edessä. Mm. osanottomaksut sarjoihin huomattavasti kasvaneet.


1984
Jalkapallon miesten edustusjoukkue putosi IV divisioonaan. Nuorten joukkueet jatkoivat aktiivista osallistumistaan turnauksiin : KoPSE-turnaus, Maaningan Mahti-turnaus, Uudenvuoden turnaus, Ilves-turnaus, F-junioriturnaus, PiTa-turnaus ja Kontu-turnaus. Nappulasarja jatkui 11 joukkueella. Jalkapalloleiri pidettiin Bengtsårin leirikeskuksessa D-, E-, F- ja G-junioreille.
Naisjaostossa tapahtui tässä kohtaa vahdinvaihto uusin jäsenin. Rahaa seuratoimintaan kerättiin mm. joulumyyjäisillä. Talouden kanssa jatkuvaa punnerrusta kuiville pääsemiseksi. Seuran jäsenmäärä 429.


1985 - seura 50 vuotias
Jalkapallosarjoissa yksi miesten ja yhdeksän juniorijoukkuetta. Lisäksi nappulasarjassa mukana 10 joukkuetta. A-juniorit osallistuivat liiton ensimmäiseen A-junioreille järjetettyyn I divisioonaan.
Seura täyttää 50 vuotta. Juhlaturnaukset Pihlajamäen kentällä 15.09. ja 21.-22.09.1985. Mukana D-,E-,F- ja G-juniorit. 16 seurasta yhteensä 32 joukkuetta. Juhlaottelut 28.-29.09.1985, joissa mukana vierailijoita kuudesta seurasta ja kaikki seuran omat nappulajoukkueet. 50-vuotisjuhlavastaanotto ja juhlaillallinen Karjalatalolla 19.10.1985 sekä junioreiden 50-vuotisjuhla ja palkintojenjako Pihlajamäen ala-asteen koululla 29.09.1985.
Jääpallossa edustusjoukkue voitti piirin II luokan mestaruuden ja nousi piirin sarjoissa luokkaa ylemmäksi. Pihlajamäen kentän uusi pukusuojarakennus on vesikatossa.


1986
Pihlajamäen kenttä sai vihdoinkin kenttärakennuksen asianmukaisin pukeutumis-, peseytymis- ja saniteettitiloin varusteltuna. Pihlajamäen kentän kioski oli seuran hoidossa. Naisjaosto tuki seuran taloutta järjestämällä mm. teatteri-iltoja, myyjäisiä, turnauksia sekä vapputempauksen ja seuran pikkujoulujuhlan.
PK:n jääpalloilijat sekä jalkapalloilijat pelasivat molemmat lajissaan IV divisioonassa. Jalkapallossa H-juniorit saavuttivat seuran ensimmäisen nappuloiden piirimestaruuden. Piirin nuorisotoimintakilpailussa seura oli kahdeksas. Juniorileiri Bengtsårissa keräsi 108 osallistujaa. Kansainvälinen kosketus säilytettiin, kun D-juniorit kävivät turnausmatkalla Tanskassa. Seuran jäsenmäärä oli tänä vuonna 386.


1987
Tähän vuoteen sattui miesten edustusjalkapallon pohjanoteeraus, kun tuli putoaminen 5. divisioonaan. Jääpalloilijat sen sijaan kohensivat hieman asemiaan nousemalla III divisioonaan. Edustusjoukkueesta poiketen seuran jalkapallojunioreilla oli hyvä vuosi. He saavuttivat useita piirin kärkisijoituksia. Seuralla oli joukkue myös C-tyttöjen sarjassa. Oma nappulasarja jatkoi aktiivista historiaansa. Syksyllä järjetettiin jo perinteiset PK-turnaukset eri ikäluokille.


1988
Jalkapallossa saavutettiin junioreissa seuran ensimmäinen Helsinki-Cupin mitalisijoitus, kun E-pojat selviytyivät pronssille asti. Joukkueessa pelasivat mm. Jarno Tuunainen ja Henry Manninen. Tämänvuotinen kansainvälinen jalkapallovierailu tehtiin Saksan Kölniin, jossa C2-pojat toivat samalla voiton turnauksesta kotiin. C-tytöt saavuttivat pronssia Syppi-Cupissa. Seura järjesti kaksipäiväisen jalkapallokoulun, johon osallistui 100 nappulaikäistä jalkapalloilijaa. Sama määrä osallistujia oli myös Bengtsårin juniorileirillä. Tänä vuonna seura oli tullut toimineeksi pääkaupunkiseudulla 40 vuotta.


1989
Jalkapallossa seuran edustusjoukkue nousi 4. divisioonaan Kale Rantasen valmennuksessa. D-pojat kävivät Seinäjoella voittamassa Orava-turnauksen. Tytöistä Saila Soininen ja Kirsi Lindqvist valittiin piriin joukkueeseen. Tyttöjen määrä seuran juniorikatraassa kasvoi jo kolmeksi joukkueeksi. Naisjaoston toiminta erittäin aktiivista. Useista järjestelyistä mainittakoon erikseen taas Bengtsårin kesäleirin onnistunut emännöinti. Seurasta osallistui kahdeksan jalkapallovalmentajaa piirin ja liiton kurssitukseen.
Lentopallossa pelasi miesten joukkue 4. divisioonassa ja lisäksi yksi ikämiesjoukkue. Ikämiesten joukkue on harjoitellut koko tämän kymmenvuotiskauden Maunulan koulussa osallistuen turnausluontoisiin otteluihin.
Jääpalloilijat edelleen 2. divisioonassa, jossa sijoitus kolmas.

Lähde: PK-35 60v, 1995

PK-35 historiaa
1990 - 1999

1990
Jalkapallossa seuran edustusjoukkue nousi 3. divisioonaan ja B-pojat pelasivat poikien 1. divisioonassa. G-pojat voittivat Espoonlahdessa sekä kansallisen futispäivän turnauksen. 8-joukkueinen nappulasarja toi taas mukaan joukon uusia nuoria jalkapalloilijoita PK-35:n toimintaan. Tyttöjen puolelta Kirsi Lindqvist valittiin tyttöjen maajoukkueeseen. 15 valmentajaa suoritti vuoden aikana valmentajakurssin. Piirin nuorisotoimintakilpailussa PK-35 oli kuudes.
Seura vastasi edelleen Pihlajamäen kentän valvonnasta ja hoidosta. Seuran 55-vuotisjuhla pidettiin marraskuun 10.päivänä Malmin VPK:n talolla.


1991
Jalkapallossa miesten edustusjoukkue pelasi 3. divisioonassa. Jääpalloilijat 1. divisioonassa. Suomen Palloliitto oli julistanut vuoden tyttöfutisvuodeksi. PK-35:llä oli nyt lähes 100 tyttöjalkapalloilijaa. A-pojat voittivat kaksi Espoossa järjestettyä turnausta, sijoittuivat Tukholman turnauksessa kahdeksan parhaan joukkoon ja nousivat kauden päätteeksi 1.divisioonaan. Piirin taitokilpailun mestaruuden voitti Jarno Tuunainen. Vuosittaisen käsiohjelman lisäksi ilmestyi ensimmäistä kertaa 16-sivuinen PK-Sanomat. Lentopallossa edustusjoukkue pelasi kolmossarjassa ja kakkosjoukkue nelossarjassa.


1992
Seura saavutti jalkapallossa sekä miesten että A-junioreiden sarjoissa hyvät sijoitukset. Miehet 3.divisioonassa viidenneksi ja A-juniorit 1.divisioonassa kolmanneksi. Myös B-juniorit pelasivat 1.divisioonaa sijoittuen kuudenneksi. Naisten edustusjoukkue osallistui 1.divisioonan karsintaan. B- ja C-juniorit kävivät naapurimaassa turnausmatkalla Stockholm Soccer Cupissa. Seuran junioreilla oli edustuksia piirin joukkueissa. Tänä vuonna seuran lajivalikoimassa kävi myös jääkiekko piirisarjan tasolla. Jääpalloilijat jatkoivat 1.divisioonassa. Seuran jäsenmäärä oli 420 ja toimihenkilöiden määrä reippaasti yli 50.


1993
Miesten edustusjoukkue pelasi edelleen 3.divisioonassa. Joukkueeseen oli tullut tekniseksi neuvonantajaksi Pasi Rautiainen, joka oli aikanaan pelannut myös seuran nappulasarjassa ja myöhemmin hieman isommillakin kentillä. Miesten jalkapalloon perustettiin myös kakkosjoukkue, joka nousi 6. divisioonaan. Piirissä juniorijoukkueet saavuttivat neljä mitalisijaa : C2-pojat kultaa, D-pojat hopeaa, A-tytöt kultaa ja C-tytöt hopeaa. Seuran B-juniori Jarno Tuunainen valittiin pelaamaan 15-vuotiaiden poikien maajoukkueeseen. Syksyllä pidettiin taas omat PK:n turnausviikonloput Pihlajamäen kentällä.
Jääpallossa olisi tullut pelaamalla nousu 1.divisioonaan, mutta siitä paikasta päätettiin kustannussyistä luopua. Lentopallossa edustusjoukkue pelasi 3.divisioonassa. Seuran jäsenmäärä nyt 435.


1994
PK-35 nousi 2.divisioonaan valmentajinaan Pasi Rautiainen ja Sergei Pronin. Joukkue selvitti sarjakauden ilman tappioita. Miesten kakkosjoukkue nousi myös edelleen, nyt 5.divisioonaan. A- ja B-pojat pelasivat 1.divisioonaa ja A-tytöt selviytyivät SM-lopputurnaukseen. Naisten joukkue järjesti Pihlajamäkeen oman turnauksensa. Junioritoiminnan tukemiseksi seura järjesti Pihlajamäen kentällä PeeKoo -päivän 23.04.1994. Piirin E-poikien taitokilpailun mestaruuden voitti Jaakko Juntunen.
Lentopallossa edustukset 3. ja 4. divisioonassa sekä ikämiesten sarjoissa. 50-luvulta lähtien pyörinyt Veikkausten vastaanotto päättyi seuran osalta tähän vuoteen.


1995
Edustusjoukkue jatkoi Rautiaisen alaisuudessa sijoittuen 2.divisioonan itälohkossa kolmanneksi. Nousu kariutui viimeisessä ottelussa Jyväskylää vastaan. Joukkue selviytyi myös Suomen Cupin pikkufinaaliin. A- ja B-pojat pelasivat 1.divisioonaa. Seuran 60-vuotisjuhlat vietettiin Karjala-talossa 30.09.1995. Tilaisuus aloitettiin komeasti kajauttaen yhteislauluna Karjalaisten laulu. Ansioituneita toimihenkilöitä palkittiin ja naisjaosto hoiti juhlien somistuksen. Tilaisuus päättyi juhlatansseihin.

1996
Tarmo Janhosen johtama ja Pasi Rautiaisen valmentama edustusjoukkue nousi 1.divisioonaan. Tämä huomioitiin kauden päätteeksi myös SPL:n Helsingin piirin palkintojen jaossa. "Tara" palkittiin puheenjohtajapallolla, Pasi valittiin vuoden valmentajaksi ja PK-35 palkittiin vuoden parhaana seurana. Edustuksen paras maalintekijä 20 maalilla oli Michael Belfield, kun sarjan paras maalintekijä ( 21 maalia ) oli muuan Petteri Kaijasilta, silloin joukkueena Kupittaan Allianssi. Seuran juniorityö sai myös lisäpotkua edustustason menestyksestä.


1997
Miesten edustusjoukkueen nousu jatkui aina liigaan asti. Kaksiosaisessa karsinnassa PeeKoo voitti TP-Seinäjoen ensin kotonaan 3 - 1 ja pelasi sen jälkeen tasapelin 4 - 4 vieraskentällä. Kotiottelussa Pukinmäen kentällä oli paikalla yleisöä 1293. Pukinmäen kentän nurmi oli hyvässä kunnossa , katsomo- ja sosiaalitilat sen sijaan puutteelliset. PK-35 oli ollut olemassa yli 60 vuotta, mutta luonnollisesti nyt seuran edustusjoukkueen noustessa liigaan alkoi varsinainen median huomio.


1998
Seurassa tehtiin uudelleen järjestelyitä liiganousun johdosta. Perustettiin sisarseura Liiga PK-35 ry. Sen puheenjohtajana toimi Tarmo Janhonen ja jäseninä Timo Asikainen sekä Jaakko Wallenius. Emäseuran puheenjohtajaksi valittiin viipurilaista sukujuurta omaava Timo Asikainen ( pj. edellisen kerran 1988-1994 ). Varapuheenjohtajaksi valittiin Markku Hynninen, rahastonhoitajaksi Helena Mustonen ja jäseniksi Reijo Forssander ja Ari Toikka. Seuran uudeksi sihteeriksi tuli Lasse Joutsen, kun pitkään toimea hoitanut Veikko Räisänen jäi tässä kohtaa sivuun.

Liiga PK-35 sijoittui jalkapalloliigassa pronssille ja pääsi Suomen Cupissa loppuotteluun saakka.

Sarjataulukko :

Haka 48
VPS 45
PK-35 44
HJK 38
Jazz 35
TPS 34
MyPa 32
RoPS 32
FinnPa 26
Jaro 21

Joukkue: Pasi Laaksonen, Juuso Heikurainen, Marko Helin, Tuomas Brinck, Jukka Kaplas, Erik Holmgren, Anssi Viren, Jarno Tuunainen, Mika Nenonen, Juho Rantala, Brandon Fonseca, Mikko Simula, Sauli Kouva, Timo Salo, Sami Ylä-Jussila, Petri Helin, Mika Helin, Pasi Pihamaa, Janne Suokonautio, Rami Rantanen, Riffi Haddaoui, Jani Myllyniemi, Tommi Paavola, Michael Belfield, Kalle Lehtinen, Tero Pilvi, Thomas Granlund, Jari Rantanen. (HS 5.10.1998)

Liiga PK-35 ry siirtyi kauden päätteeksi Hjallis Harkimolle, jonka jälkiseurauksena syntyi FC Jokerit. PK-35:llä ei ollut enää riittäviä resursseja jatkaa toimintaa liigatasolla.

PK-35 ry sen sijaan jatkoi mm. laajan junioritoiminnan pyörittämistä normaaliin tapaan. Jalkapallojoukkueita oli kaudella 22, joista nais- ja tyttöjoukkueita neljä. Jäseniä seurassa oli 390.
Toimintakertomuksessa 1998 todettiin mm. seuraavaa: PK-35 seurasi innolla Liiga PK-35:n ensimmäisiä askelia liigajalkapalloilun saralla. Mutta kauden loppu toi tullessaan ikävän uutisen seurallemme kun Liiga PK-35 lopetti toimintansa ja siirtyi näin historiaan. Se työ, joka pantiin alkuun seuramme taholta sai näin surullisen lopun. Kaikesta huolimatta Viipurissa 1935 alkuun saatettu toiminta jatkuu perusteiltaan entisellään ja entistäkin tehostetumpana.
Seuran ikämiehet 35v. voittivat tänä vuonna Suomen mestaruuden ja oman sarjansa Suomen Cupin.


1999 - Seuran oma hallikausi alkaa
20.01.1999 alkoi seurassa uusi ajanjakso, kun PK:n ensimmäinen halli virallisesti avattiin Viikkiin. Kutsujana avajaisiin oli PK-Hallit ry puheenjohtajanaan Markku Hynninen. Avaussanoissaan Hynninen kiitteli talkooväkeä ripeästä työstä ja totesi hallin jatkavan nyt seuran uutta myönteistä kehitystä. Hän totesi hallin olevan paitsi PeeKoolaisten myös muiden seurojen käytettävissä. Painopisteen ollessa luonnollisesti junioritoiminnassa.
Seuran joukkueet pääsivät valmistautumaan sarjakauteen paremmissa harjoitusolosuhteissa kuin aikaisempina talvina. Naisten joukkueella sekä A- ja B-nuorilla oli sarjapaikka 1. divisioonassa. Miesten joukkuetta lähdettiin taas rakentamaan nousujohteisesti 3.divisioonasta ylöspäin. Nuoremmat juniorijoukkueet saavuttivat useita mitalisijoja sarjoissaan ja turnauksissaan. Kaiken kaikkiaan pelaajia oli seurassa tässä kohtaa noin 400.
Seuran johto päätti tarkistuttaa vuosikymmeniä vanhat sääntönsä ja saattaa ne ajantasalle. Seuralle hyväksyttiin uudet säännöt syyskokouksessa 18.10.1999.

Lähde: PK-35 60v, 1995 ja Martti Karjalainen Pallokerho-35, 2002

PK-35 historiaa
2000 -2015

2000
Seuran joukkueissa pelasi n. 600 jalkapalloilijaa, jonka lisäksi vielä kymmeniä nuoria poikia ja tyttöjä nappulasarjan pelaajina. Naisjaosto järjesti Helena Mustosen johdolla 65v juhlamatkan Viipuriin. Seura osallistui myös Karjalan Liiton 60-vuotis kesäjuhliin Viipurin urheilunäyttelyyn Helsingin Jäähallissa 16.-18.6.2000. Näyttelyssä kerrottiin 31:n viipurilaisen seuran historiaa ja nykypäivää. Juhlissa kävi yli 20.000 vierailijaa.

2001
Seuralla oli ensimmäistä kertaa useampi joukkueellinen vanhimmissa juniori-ikäluokissa, kun sarjoihin osallistuttiin A-junioreissa kahden ja B-junioreissa kolmen joukkueen voimin. Useimmissa muissakin ikäluokissa PK:lla oli erittäin laaja edustus 2-3 joukkueen vahvuuksin. Esimerkkinä laajuudesta vielä Helsinki Cup, johon PK:sta lähdettiin 21 juniorijoukkueella mukaan. Kauden päätteeksi kuitattiin vielä määrän lisäksi menestystäkin, kun sekä A-pojat että B-pojat nousivat ikäluokkansa SM-sarjaan. Miesten joukkue palasi myös pääsarjatasolle, kun Janne Viljamaan valmentama edustusjoukkue voitti oman lohkonsa Kolmosessa. Nousu Kakkoseen varmistui sarjan viimeisellä kierroksella. B-tytöt saavuttivat piirisarjassa pronssimitalit valmentajinaan Anu ja Esko Soininen.

2002
Seuran hallitukseen oli valittu seuraavat henkilöt : Pj. Timo Asikainen ja jäsenet Kai Weman, Markku Hynninen, Jussi Rautavirta, Lasse Joutsen, Helena Mustonen ja varajäsenet Markku Ignatius sekä Tapani Neuvonen. Miesten joukkueen paluu pääsarjoihin ( Liiga-2d ) meni hieman hankalasti, mutta lopulta onnellisesti , kun sarjapaikka säilyi seuraavallekin kaudelle. Joukkue sijoittui A lohkossaan yhdeksänneksi.

PK-35 City 94 pojat ottivat seuran historian ensimmäisen Helsinki Cup -voiton valmentajinaan Timo Viljamaa ja Anssi Klinga. Joukkueessa pelasivat mm. tulevat poikien maajoukkuepelaajat: Matti Klinga, Joel Pohjanpalo ja Youness Rahimi.

2003
Edustusjoukkue voitti Kakkosen etelälohkon ja pääsi näin karsimaan paikasta Ykköseen. Nousu kariutui vierasmaalisääntöön Mikkelin Palloilijoiden yltäessä 1-1 tasapeliin Pukinmäessä. Myös miesten kakkosjoukkueen toiminta käynnistettiin pienen tauon jälkeen 7. divisioonasta. Joukkue nousi odotetusti Kuutoseen. A-pojat putosivat SM-sarjasta, B-pojat sijoittuivat keväällä peräti toiseksi , ollen lopulta syksyllä SM-sarjan viidenneksi paras joukkue, joka oli tähän mennessä seuran paras sijoitus valtakunnallisissa nuorten sarjoissa. Naiset pelasivat Kakkosessa ja toinen joukkue Kolmosessa. B-tytöt pelasivat 1. divisioonatasolla. Kauden päätteeksi PK-35 solmi MyPan kanssa yhteistyösopimuksen.

2004
PK-35:n uusi harjoituskuplahalli valmistui Pihlamäen kentän yhteyteen. Yhteistyössä mukana oli Helsingin Uusi Yhteiskoulu. Keinonurmipohjainen lämmitettävä halli toimi arkipäivisin koulun käytössä ja muina aikoina seuran junioreiden harjoitushallina. Miesten edustusjoukkue nousi karsintojen jälkeen Ykköseen voittaen karsintamatkalla JJK:n yhteismaalein 2-0 ja KPV:n yhteismaalein 8-1. B-pojat voittivat seuran historian ensimmäisen nuorten sarjojen SM-mitalin oltuaan lopulta sarjan pronssimitaleilla. Naiset pelasivat kautensa Kakkosessa ja toinen joukkue Kolmosessa. B-tytöt pelasivat ikäluokkansa 2. divisioonassa. Seura järjesti Helsinki Open -turnauksen 17.-18.4.2004.

2005
Seura täytti 70 vuotta. Edustusjoukkue sijoittui Ykkösessä hienosti kolmanneksi. Maalikuninkaana ja kapteenina pelasi Petteri Kaijasilta, joka loppukauden pelasi lainalla yhteistyöseura MyPassa voittaen Suomen mestaruuden ja pelaten jopa Euroopan Cup-kilpailuissa anjalankoskilaisten mukana. A-pojat nousivat takaisin SM-sarjaan ja B-pojat ottivat omassa SM-sarjassaan viidennen sijan. Naiset pelasivat Kakkosessa säilyttäen sarjapaikkansa. B-tytöt edelleen Kakkosessa. Seura järjesti 70v.-juhlaturnauksen Talin hallissa miesten joukkueille 19.-20.2.2005 mukana olivat isäntäjoukkueen PK-35:n lisäksi : MyPa, FC Viikingit, JJK, KäPa, FC Kontu, HyPS ja LPS. Seuran talous oli hyvällä mallilla, kun kirjattiin 5212,99 euron ylijäämä tilinpäätökseen.

2006
Kauden 2006 merkittävin jäsenmäärälisäys tuli, kun suuri osa Allianssi-juniorit ry:n joukkueiden pelaajista siirtyi PK-35:een. Kauden lopulta kirjattiin noin 700 jalkapalloilijan jäsenmäärä ja lisäksi nappulasarjaan osallistuvat tyttö- ja poikapelaajat. Miesten joukkue säilytti Ykkösen sarjapaikkansa, A-pojat SM-sarjan viides ja B-pojat ensin putosivat SM-sarjasta, mutta sen jälkeen nousivat puhtaalla pelillä takaisin ensi kauden SM-sarjaan. B-pojat voittivat myös Helsinki Cupin kultamitalit. Naiset pelasivat hyvän kauden Kakkosessa sijoittuen kolmanneksi mikä loi pohjaa seuraavan kauden nousutavoitteille. 95-tytöt voittivat Stadi-Cupin. Seuran järjestämään Helsinki Open -turnaukseen osallistui 62 joukkuetta. Seuran joukkuemääräksi kirjattiin 32.

2007
Seuran hallitus teki edelleen voimakkaasti työtä organisaatiorakenteen kehittämiseksi. Johtoportaan työkentän selkeyttämisen lisäksi myös kentälle muodostettiin uusia rakenteita, kun mukaan olivat tulleet Akatemiatoiminta Kyky- ja Taitokerhojen lisäksi. Akatemiatoiminnasta vastasi Risto Luomanen. Helsinki Open turnaukseen osallistui tänä vuonna 67 joukkuetta. Miesten joukkue jatkoi Ykkösessä sijoittuen nyt kahdeksanneksi. Naisten joukkue otti askeleen ylöspäin voittaessaan Kakkosen Mitri Pakkasen päävalmentaessa. Seuran puheenjohtajaksi oli tullut Markku Ruokanen. SPL:n Helsingin piirin valiokuntiin kuuluivat 2007 : Markku Hynninen ( seurakehitys ), Teemu Jaronen ( kilpailu ), Saila Hurme ( nuoriso ) ja Jouni Pessala ( olosuhde ). Seuralla on käytössään talvisin kaksi harjoitushallia. Seuran jäsenmäärä noin 700 junioria.

2008
Helsinki Open turnauksen osallistujamäärä kaksinkertaistui ollen tarkalleen 136 joukkuetta. A-pojat sijoittuivat hopelle SM-sarjassa valmentajanaan Janne Viljamaa. Edustusjoukkue sijoittui Ykkösessä seitsemänneksi. Naisten joukkue sijoittui omassa Ykkösessään neljänneksi. Nappulasarja jatkoi perinteistä laajaa toimintaansa, uutena toiminta-alueena mukaan tuli Viikki. Kauden päätteeksi perustettiin PK-35 Vantaa, jolloin miesten ja naisten edustusjoukkueet siirrettiin uusien resurssien mahdollistamiseksi Vantaan kaupungin puolelle. Uudeksi peliareenaksi saatiin tällöin jo valmis Myyrmäessä sijaitseva ISS Stadion. Seuran nuorisotoimintaa tukivat PK-35:n Junioriapu sekä PK-35 Huvigaanit kannatustoiminnallaan suunnaten varoja esimerkiksi taloudellista tukea tarvitseville nuorille.

2009
Seuran A-junioreille historiallinen ensimmäinen nuorten sarjojen Suomen mestaruus valmentajinaan Janne Viljamaa ja Petri Haapimaa. Edustusjoukkueet pelasivat ensimmäistä kauttaan Vantaan puolella. Miesten joukkue sijoittui Ykkösessä yhdeksänneksi säilyttäen sarjapaikkansa. Naisten joukkue nousi liigatasolle heti ensimmäisellä yrityksellään, joukkueen valmentajina toimivat Pauliina Miettinen ja Sini Pietilä. Helsingin puolelle jäi myös aikuisten edustustoimintaa, jossa miesten joukkue pelasi Kolmosessa sijoittuen kuudenneksi ja naisten joukkue Kolmosessa sijoittuen sijalle kymmenen.Helsinki Open turnaus jatkoi kasvuaan, kun tämän vuoden turnaukseen osallistui yhteensä 140 joukkuetta. Seuran käynnisti uudelleen ikämiestoiminnan, joka sekin menestyi nousten valiosarjaan valmentajinaan Ville Vänskä ja Timo Suonpää. Hallituksen kokoonpano 2009 : pj Markku Ruokanen, varapj Markku Hynninen sekä jäsenet Timo Asikainen, Teemu Jaronen, Sari Rajavaara, Marko Salo ja sihteerinä Kirsi Lauren. Seuran jäsenmäärä edelleen noin 700 junioria sekä lisäksi laaja nappulasarjatoiminta.

2010
PK-35 täyttää 75 vuotta. Teemu Jaronen korvaa Markku Ruokasen seuran puheenjohtajana. PK-35 Vantaa voittaa päävalmentaja Timo Lounion johdolla naisten Suomen mestaruuden. Miesten joukkue sijoittuu Ykkösessä kahdeksanneksi Pasi Pihamaan toimiessa toukokuusta eteenpäin päävalmentajana. Punamustien paras maalintekijä, sarjassa kahdeksan osumaa viimeistellyt Petteri Kaijasilta lopettaa pitkän ja ansiokkaan pelaajauransa. A-juniorit sijoittuvat SM-sarjassa hienosti toiseksi päävalmentajanaan Toni Leonoff.

2011
Naisten menestys jatkuu joukkueen voittaessa seurahistorian ensimmäisen tuplamestaruuden eli Suomen mestaruuden sekä Suomen Cupin. Päävalmentajana toimii seuraan Yhdysvalloista palannut Pauliina Miettinen. Pelaajayhdistys valitsee Jaana Lyytikäisen Vuoden liigapelaajaksi. Pasi Pihamaan valmentaman miesten joukkueen sijoitus Ykkösessä on neljäs. Sarjassa kymmenen osumaa iskenyt Aleksi Ristola on punamustien paras maalintekijä.

2012
PK-35 Vantaa voittaa toisen peräkkäisen naisten tuplamestaruuden Pauliina Miettisen jatkaessa päävalmentajana. Joukkue kerää sarjassa komeat seitsemänkymmentä pistettä. Miehet sijoittuvat Pasi Pihamaan valmennuksessa Ykkösessä neljänneksi. Jukka Santala viimeistelee sarjassa yhdeksän osumaa ja on joukkueen paras maalintekijä. Pihlajamäen vanhan hiekkakentän tilalle avataan upouusi tekonurmipäällysteinen Aava Areena. Kenttähankkeen veturina keskeisessä roolissa toimi seuran hallituksen jäsen Marko Salo.

2013
Miesten joukkue sijoittuu Ykkösessä kuudenneksi Pasi Pihamaan jouduttua heinäkuussa jättämään päävalmentajan tehtävät. Punamustien tehokkain viimeistelijä on kaksitoista sarjamaalia tehnyt Fidan Seferi. Naisten mestaruusputki katkeaa, mutta Pauliina Miettisen valmentama joukkue sijoittuu sarjassa Åland Unitedin jälkeen silti kunniakkaasti toiseksi.

2014
Kunniapuheenjohtaja ja seuran perustajajäseniin kuulunut Martti Karjalainen poistuu elokuussa keskuudestamme. Naiset palaavat Jari Väisäsen valmennuksessa mestaruuskantaan. Sarjassa kaksikymmentä osumaa iskenyt Sanna Saarinen on koko Naisten Liigan paras maalintekijä. Punamustien nais- ja tyttöfutiksen jatkuva kehitys näkyy myös muissa ikäluokissa B-tyttöjen voittaessa niin ikään Suomen mestaruuden. Joukkuetta valmentavat Rami Rantanen ja Anne-Maria Weckström-Rantanen, jotka Palloliitto palkitsee vuoden tyttöjoukkueen valmentajiksi. Entisen maajoukkuepelaajan Jari Europaeuksen luotsaamat miehet jäävät Ykkösessä hyvän kauden päätteeksi kuudennelle sijalle, tosin vain neljä pistettä sarjakärjen taakse. Kymmenen maalia viimeistellyt Fidan Seferi on jälleen joukkueen paras maalintekijä.

2015
PK-35 täyttää 80 vuotta, minkä kunniaksi julkaistava juhlakirja ilmestyy seuran virallisena syntymäpäivänä 19. syyskuuta. Samana päivänä järjestetään perinteinen Legenda Cup sekä iltajuhla. Myös seuran järjestämät turnaukset viettävät juhlavuotta. Helsinki Open pelataan 20. kerran ja Käpylä Cup 10. kerran. PK-35 Vantaa puolustaa Naisten Liigassa Suomen mestaruutta päävalmentaja Jari Väisäsen jatkaessa päävalmentajana. Entisen maajoukkuehyökkääjän Shefki Kuqin valmentama miesten joukkue tavoittelee uusine taustavoimineen nousua Veikkausliigaan.