Tapio ”Tsape” Nikkilälle PK-35 Respect -palkinto numero kaksi

PK-35:n verkkotoimitus halusi joulun alla nostaa esille yhden monista merkittävistä punamustista. Hän on Tapio ”Tsape” Nikkilä, joka sai kauden päättäjäisissä PK-35 Respect -palkinnon numero kaksi. Kyseessä oli siis vasta toinen kerta, kun Respect-palkinto jaettiin. 
 
Palkinnon takana oli useampia syitä, mutta merkittävimpänä korostui Tsapen aktiivisuus auttaa aina, kun punamustien tapahtumissa on ollut tarvetta. Toisena vahvana perusteena palkinnolle oli, että Tsape vihelsi lähes tulkoon koko lauantaipäivän hyisessä kaatosateessa punamustien eri ikäluokkien pelatessa Legenda Cupin herruudesta.
 
Toimituksemme esitti Tsapelle viisi kysymystä.
 
1. Mistä kuvittelet tunnustuksen tulleen?
 
— Suurin osa tullut varmasti sen johdosta, että olin tänä vuonna Legenda Cupin taustavoimissa mukana. Isovarpaideni luut olivat rikki, joten pelaaminen ei luonnistunut. Tuomarin roolin pystyin kuitenkin hoitamaan. Luulin itseasiassa ensin, että palkinto olisi tullut vaimolleni. Carita Nikkilä tehnyt upeaa duunia myös seuran taustoissa.
 
2. Mikä on ensimmäinen PK-35 futismuistosi, mistä kaikki alkoi?
 
— 70-luvun loppupuolelta ovat ensimmäiset muistoni. Tulin nuorena Pihlikseen katsomaan matseja vanhalle Wembleylle ennen perheen muuttoa muualle. Muistan hyvin vanhat puukopit Pihliksessä. Valmennusura alkoi jo aikaisemmin Puotinkylän Valtissa, mutta kävin katsomassa PK:n miesten pelejä. Sitten poikani aloitti pelaamisen PK:ssa samassa joukkueessa seuran maalivahtikoordinaattori Hegen kanssa ja ryhdyin luontevasti valmentamaan poikia.
 
3. Mitkä ovat fiilikset PK-35:n historian toisesta jaetusta Respect-palkinnosta?
 
— Olen iloinen ja otettu palkinnosta. Todellakin tuli puun takaa, se täytyy myöntää.
 
4. Mistä kumpuaa into olla mukana PK:n tapahtumissa?
 
—Into kumpuaa siitä, että saan tehdä tätä duunin vastapainoksi. 15 vuotta on jo tullut täyteen seurassa. Tämä palkinto on ihan hyvä kompromissi vuosiansiomerkistä, sanoo Tsape hänelle tyypilliseen tapaan virnistäen. 
 
5. Mitä terveisiä lähettäisit muille peekolaisille?
 
— Hemmetisti tsemppiä! Hommat vaatii paljon, mutta ne antaa niin älyttömästi! Esimerkkinä vain, useita vuosia taaksepäin Hesa Cupissa hävittiin Hongalle 26—0. Oma poika oli vieläpä silloin maalissa, mutta ei ne hommat jääneet silti siihen. Pidän itseäni nuorekkaana 63-vuotiaana, ja ilman valmennushommia en olisi varmasti näin nuorekas. Tunteiden vuoristorata, onnistumiset ja pettymykset sekä niiden summa, siitä tässä kaikessa on lopulta kyse.
 
PK-35 haluaa kiittää vielä kerran Tsapea hänen tekemästään työstä punamustien hyväksi ja toivottaa hyvää joulua!