PK-35:n sveitsiläismaalivahti Rafael Zbinden loukkaantui ikävästi puolitoista viikkoa takaperin vierasottelussa KPV:tä vastaan. Saimme haastatteluun tiistaina 27-vuotiaan veräjänvartijan, joka kertoi loukkaantumisestaan, joukkueesta sekä Suomesta.
Hei Rafa, mitä kuuluu?
– Voin jo paremmin, polven kuntoutus on alkanut hitaasti, mutta oloni on muuten hyvä.
Loukkaannuit 13. elokuuta aivan KPV-ottelun loppuhetkillä, mitä tilanteessa tapahtui?
– Tuli korkea pallo, johon hyppäsin ja nappasin sen haltuun, mutta laskeuduin maahan vain yhdellä jalalla. Edessäni ollut vastustaja menetti tasapainonsa ja kaatui taaksepäin suoraan jalkani päälle. Polveni ylitaipui, polvilumpio rysähti ja pohje sekä reisilihas revähti, lisäksi tuli luumustelmia. Aluksi kaikki epäilimme polven eturistisiteen repeämää, joten en voi valittaa mistään, koska selvisin suht helpolla tilanteesta.
Onko mahdollista, että pelaat vielä tämän kauden aikana?
– Todella toivon, että pystyn pelaamaan. Lääkäri kertoi toipumisajakseni noin 6-8 viikkoa, mutta nähtäväksi jää pääsisikö sitä jo hieman aikaisemmin mukaan, siihen on mahdollisuus. Mennään tällä hetkellä kuitenkin päivä ja viikko kerrallaan. Minun piti käyttää kainalosauvoja viikon ajan, mutta nyt on jälleen lupa liikkua pikkuhiljaa ja pääsen kohta pyöräilemään sekä siitä sitten vähitellen takaisin.
Mitä ajatuksia kaudesta, jos ajatellaan sitä kokonaisuudessaan.
– Kausi on on ollut pettymys meille koko joukkueena, mutta olemme nyt parantaneet. Kauden alussa annoimme paljon pisteitä pois ja vaje pisteistä oli niin iso, että siitä on vaikea nousta. Jos emme olisi cupin otteluissa näyttänyt mihin oikeasti pystymme, heikot tulokset ja otteet eivät sattuisi niin paljoa. Pystyimme ajatella, että olemme hyvä joukkue, emmekä oikeasti ole näin huonoja, mutta kelkan kääntäminen oli vaikeaa.
Mikä muuttui heinäkuun aikana, kun otteet ja tulokset paranivat?
– Joukkueessamme on ollut huomattavaa kasvua siinä kuinka työskentelemme yhdessä, varsinkin puolustuspäässä. Olemme olleet kompakti joukkue, emmekä ole antaneet niin paljoa tilaisuuksia vastustajalle maalintekoon. Se ei ole ollut pelkästään puolustavat pelaajat, vaan se lähtee ihan hyökkääjistä liikenteeseen ja miten he tekevät asioita puolustussuuntaan.
Millainen seura PK-35 on sinulle ollut?
– PK:ssa on samankaltaisuutta aikaisempiin seuroihin, tämä on hyvin sosiaalinen ympäristö, eikä ole väliä kuka olet, vaan kaikki ovat hyvin ystävällisiä. Täällä on monia ihmisiä, jotka ovat intohimolla mukana ja tekevät työtä täydellä sydämellä seuraa kohtaa, se on hyvin merkityksellistä ja nämä asiat ovat yksi suurimmista piirteistä, mitä seuralla on. Se on vähän niin kuin perhe tai jotain sen tyyppistä ja se tekee siitä vahvan.
Saavuit Suomeen tammikuussa. Kummasta nautit enemmän, Suomen talvesta vai kesästä?
– Ehdottomasti kesästä! Kesä on ollut upea, täällä on erittäin kirkasta ja valoisaa pitkälle iltaan ja yöhön. Siitä tulee paljon energiaa, ja koko päivän voi tehdä erilaisia asioita, se on tuntunut hyvältä. Ei tarvitse tätä kysymystä miettiä kahta kertaa, koska en tykännyt talvesta. Se oli hyvin epämiellyttävää.
Suomalaiset aina haluavat tietää, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelee. Mitä sinä ajattelet suomalaisista?
– Se on erilaista alussa, kun tutustuu suomalaisiin. Tuntuu kuin siinä olisi jonkinlainen muuri välissä, mutta mitä enemmän viettää aikaa yhdessä ja tutustuu toiseen, ihmiset avautuu ja he ovat ystävällisiä. Ehkä se vie jonkin verran enemmän aikaa mitä monen muun maalaisen kanssa, mutta kun alkujäykkyys on takana, huomaa kuinka suloisia ja rakastettavia ihmisiä suomalaiset ovat. Minulla ei ole yhtään ikävää kokemusta kenenkään kanssa.
Mitä eroja näet Suomella ja kotimaallasi Sveitsillä?
– Ehdottomasti kesäillat ja -yöt, ne ovat hyvin spesiaaleja. Toinen on totta kai saunakulttuuri! Rakastan saunomista, se tuntuu uskonnolta täällä. Meidän pitäisi tuoda se Sveitsiin, koska mekin tarvitsemme sitä, meillä on kylmiä ja jäisiä vuoria. Sitä oppii tuntemaan ihmiset myös eri kantilta saunassa, se on ollut Suomen aikani ehdottomia kohokohtia.
Loppuun vielä viisi kysymystä joukkueesta..
Kuka on joukkueen äänekkäin?
– Hmm.. siellä on muutamia, mietin hetken… Kyllä se on Huska (Hussein Mohamed). Jos Huska huutaa, muut ovat usein hiljaa!
Kuka on joukkueen fiksuin?
– Tässä on monia vaihtoehtoja, mutta sanon Tomi Kurvinen!
Kenellä on paras huumorintaju?
– Tässäkin kohdassa on monia, tämä on syy minkä takia pidän joukkueesta. Hmm… sanon mr. (Tommi) Tainio sekä mr. (Omar) Jama, tai itse asiassa vaihdetaan se Villeksi (Salmikivi), sori Omar. (naurua) Mutta joo niitä on monia, on Florea (Troni) ja myös Esallakin (Terävä) on hyviä juttua.
Kuka on joukkueen menevin?
– Masa (Hänninen) se todennäköisesti on, lisäksi Olmes (Garcia) myös.
Kuka tekee eniten töitä?
– Todennäköisesti yksi uusimmista pelaajistamme, eli Youness (Rahimi). Hän on hyvin työteliäs.
Kiitos Rafalle haastattelusta. Lisää Punamustien pelaajien haastatteluita on luvassa jälleen ensi viikolla. Muistutetaan, että Punamustien seuraava kamppailu on edessä jo tulevana perjantaina, kun matkustamme Järvenpäähän JäPSin vieraaksi. Punamustien kannattajia on saapumassa paikalle mukava määrä, joten ottakaahan kaikki suunnaksi perjantaina Järvenpään Keskuskenttä, ja pilataan JäPSin 75-vuotisjuhlat vierasvoitolla!
