pallopaa.net    

     

PK-35:n riveihin tammikuussa siirtynyt Aapi Helvelahti ehti pukea punamustan paidan viisi kertaa harjoituskauden aikana, kunnes se jouduttiin keskeyttämään. Arki on ollut opettajan töitä tehneelle 27-vuotiaalle topparille erilainen. Kuten meille kaikille.

”Ihan hyvin on mennyt, että aika samanlaista arkea niin kun varmasti monella muullakin. Töitä olen tehnyt ja niiden lomassa treenaamista ja tietenkin paljon kotona olemista. Kolme päivää viikossa olen ollut koululla ja kaksi päivää viikossa etänä. Koulussa ollessa on ollut toki erilaista, kun oppilaita on normaalia huomattavasti vähemmän. Se on ollut myös mukavaa, kun näille oppilaille on pystynyt antamaan tämän myötä paljon enemmän huomiota. Etänä töiden tekemiseen on pitänyt asennoitua, että nyt tekee tosiaan kotona töitä. Aikaisemmin lähestulkoon kaikki työjutut on tehty koululla.”

Lapsuus Espanjassa

Helvelahti on kotoisin Joensuusta, mutta 7-vuotiaana perhe muutti Fuengirolaan Aapin isän saadessa opettajantyön Suomalaisesta koulusta. Helvelahti asui 13 vuotta Espanjassa ja siellä koulun käymiseen liittyy myös toinen mielenkiintoinen yksityiskohta.

”Olin ensimmäinen, joka kävi Fuengirolan suomalaisen koulun peruskoulun alusta eli 1.luokasta alkaen ja aina lukion loppuun ja lakin saantiin. Kävi ihan hyvä tuuri, kun juuri ennen lukioikää tuli suomalainen lukio Fuengirolaan, joka mahdollisti tämän. On niitä muitakin mun jälkeen saman teon tehnyt. Oma fiilis on se, että eroja Suomessa koulunkäymiseen ei ollut oikeastaan muita kuin paikka ja ympäristö. Sama opetussuunnitelma kuten lähes kaikkialla Suomessa, ainoastaan espanjan kielen opiskelua oli ainakin peruskoulussa siihen päälle pakollisena.”

Jalkapallon puolella Helvelahti aloitti paikallisessa nappulaliigassa, josta hän jatkoi ensimmäiseen seuraansa U.D Fuengirola – Los Bolichesin joukkueeseen. Juniorivuosina Helvelahti näki läheltä mm. naapuripitäjä Benalmádenan joukkueen riveissä keskikentän taituria Iscoa (nyk. Real Madrid) sekä Malagassa juniorina pelannutta laituria Samu Castillejoa (nyk. AC Milan). Helvelahti pelasi joukkueessa aina A-juniori-ikään asti, jolloin nuori mies siirtyi pelaamaan Malagaan ja kaupunginosajoukkue Dos Hermanas San Andresin riveihin.

”Pelasin siellä Espanjan korkeinta A-junioritasoa. Peli-intensiteetti ja fyysisyys oli erittäin kovaa tasoa ja yksilöiden taitotaso erittäin korkea. Pelin perusjuttuja käytiin läpi, mutta taktisesti ei peliä viety mitenkään älyttömän pitkälle omassa joukkueessa. Paikallisvastustajamme oli tietenkin Malaga, se oli kova joukkue, siellä pelasi Southamptonissa Valioliigaakin pelannut Juanmi (nyk. Real Betis).”

Pitkälti Espanjan vuosinaan Aapi ehti edustaa myös Suomea juniorimaaotteluissa. Yhteismäärä oli lopulta kunniakas 17 ottelua, joissa syntyi myös yksi maali.

”Maajoukkueessa käytiin enemmän läpi taktisia asioita kuin Espanjassa. Ei se peli noin muuten mitenkään paljoa erilaista ollut. Pelaajien henkilökohtainen taitotaso ja fyysisyys olivat toki edellä Espanjassa. Junnumaajoukkueissa oli toki myös todella kovia kavereita samaan aikaan. Jesse Joronen on samaa ikäluokkaa, Jere Uronen on vuotta nuorempi, mutta pelasi paljon meidän kanssa.”

Miesten peleihin

Juhannuksena 2012 Helvelahti palasi Suomeen, jossa reilun vuoden aikana Helvelahti edusti FC KooTeePeeta sekä FC Lahtea.

”Tulin yli-ikäiseksi A-junioreista ja katsoin paikkaa aluksi Espanjasta, mutta ei tullut mitään konkreettista hyvää seuraa, joka olisi ollut riittävän hyvällä tasolla ja pystynyt tarjoamaan peliaikaa. Mietin siinä vaiheessa, että olisi hyvä aika palata Suomeen vetämään armeija pois alta, jonka sitten aloitin myös seuraavana syksynä Lahden urheilujoukouissa. Silloinen tyttöystävä asui Kouvolassa ja halusin senkin takia saada pelipaikan jostain siitä läheltä. Olin FC Lahden mukana aluksi, mutta sitten Kotkasta vinkattiin, että olisi tarvetta puolustajalle, jolloin menin ensiksi testille sinne ja nopeasti tehtiin myös sopimus. Ei Kotkassa lopulta tullut kuin yksi matsi, RoPSia vastaan vieraissa ja 0-3 pataan. Se on ainoa Ykkösen peli, jonka olen saanut tilastoihin.”

”Vaihdoin KooTeePeen Lahteen tuon kauden 2012 päätteeksi, se sopi paremmin armeijan kannalta sekä ajattelin, että nuorena pelaajana olisi hyvä tuossa välissä nähdä ja harjoitella liigaporukassa ja katsoa mikä meininki siellä on. Harjoittelin koko ajan edustuksen kanssa ja kauden alkaessa pääsin myös kuuteen peliin penkille, mutta Veikkausliigadebyyttiä ei ikinä tullut. Pelasin otteluita Lahti Akatemian riveissä Kakkosessa, mutta sielläkin pelejä tuli vain kuusi. Se oli itselle tietyllä tapaa hieman ohikausi, koska pelejä tuli tosi vähän.”

Lahdessa Aapi oli samanlaisessa tilanteessa myös yhden nuoren miehen kanssa, jonka nimi sittemmin lukee isolla Suomalaisessa jalkapallohistoriassa.

”Tosiaan, Tuomisen Jasse oli toki pari vuotta nuorempi kuin minä, mutta oltiin molemmat samassa porukassa. Treenattiin edustuksen mukana ja pelattiin sitten Akatemiassa Kakkosta. Oli jo hyvä poika silloin.”

Helvelahti palasi vaikean Suomen keikan jälkeen kotiseuraansa, U.D Fuengirola – Los Bolichesiin kaudeksi 2013-14.

”Koin itse olevani parempi pelaaja mitä Lahdessa ja Kotkassa olin. Armeija loppui ja tuntui siltä, että itseluottamus ja ylipäänsä futiksesta nauttiminen puuttui ja sitä olisi hyvä hakea tutusta seurasta ja tutun valmentajan luota. Joukkue pelasi siellä Espanjan 5.korkeinta sarjatasoa ja ajattelin, että se olisi täydellinen paikka lähteä hakemaan peliaikaa ja vastuuta. Äitikin asui edelleen Fuengirolassa, jossa sain tietty asua. Henkilökohtaisen elämän kannalta paluu oli sopiva, kun välivuosi oli käynnissä. Armeijan jälkeen en vielä oikein tiennyt mitä sitä futiksen ohella tekisi.”

”Lokakuun alussa saatiin paperit siirrettyä Espanjaan ja sain alkaa pelaamaan. Muistaakseni noin 20 peliä sen kauden aikana pelasin ja siellä se into futikseen taas löytyi. Vuoden aikana tuli myös ajatus lähteä opiskelemaan. En edes muista miten tai missä vaiheessa se fiilis tuli, että haluan opettajaksi, mutta en sitä tiedä, vaikka monet sitä ovat kysyneet. Aina olen pitänyt lapsista ja tykännyt niiden kanssa työskennellä, joten siitä varmaan. Päätin hakea Joensuuhun hakemaan luokanopettajaksi ja pääsin sisään.”

Paluu Joensuuhun

Paluu synnyinkaupunkiin oli mielekäs ja myös futiksen suhteen uuden seuran valitseminen helppoa. 2015 kaudesta alkoi viisi vuotinen taival JIPPO:n väreissä.

”JIPPO on Joensuussa se ykkösseura ja se oli juuri pudonnut Kakkoseen edellisellä kaudella. Mark (Dziadulewicz) oli siinä valmentajana ja itse olin onnekas sinällään, että sain hyvin vastuuta avauksessa. Meillä oli iso nuorennusleikkaus kauteen tultaessa ja nuoret pelaajat joutuivat ehkä ottamaan liikaa vastuuta. Ei se poista sitä, että lopputulos kaudesta (Kolmoseen putoaminen) oli iso pettymys.”

”Kolmosessa tuntui olevan valtava tasoero Kakkoseen. Molempina kausina, jotka Kolmosessa pelattiin, tasoerot sarjan sisällä olivat isot. Ensimmäisellä kaudella (2016) PK-37 oli oikeastaan ainoa hyvä joukkue. Siinä muutama jengi, me mukaan luettuna, tuli siinä perässä, sitten tuli keskikasti ja perällä 2-3 heittopussia. Meidän nousukaudella (2017) Vaajakoski oli ainoa kovempi joukkue meidän lisäksi ja muuten aivan sama homma. Siinä mielessä paluu Kakkoseen oli tosi mukava, matkat pitenivät, mutta vastustajien taso oli taas korkeampi.”

Paluu Kakkoseen onnistui erinomaisesti ja teoreettiset mahdollisuudet nousuun oli auki vielä päätöskierroksellakin. Lopulta kolmas tila oli lopputuloksena MYPA:n noustessa Ykköseen. Jouni Lehtimäen taival JIPPO:ssa päättyi tuohon kauteen ja hänen seuraajakseen saapui Jussi Leppälahti. Kausi oli kokonaisuudessaan onnistunut, mutta iso unelma ei silti täyttynyt.

”Kausi meni erittäin hyvin, mutta niitä tasureita ja varsinkin 0-0-tuloksia tuli vain aivan liikaa. Itsellä jäi myös se hampaankoloon, kun tiesin, että valmistun keväällä yliopistosta ja se olisi ollut ehkä se viimeinen sauma ainakin toistaiseksi nostaa JIPPO Ykköseen. Se jäi harmittamaan, koska meillä oli siihen hyvät mahdollisuudet, loistava valmennus ja todella hyvä joukkue. Kaikilla oli sama tavoite, mutta MP oli vain kovempi.”

Tasureita tuli 25 ottelusta peräti 13, joista peräti yhdeksän päättyi maalittomaan. Se oli monen asian summa.

”Kyllä mä sen näen, että jokaista peliä me lähdettiin voittamaan. Totta kai topparina ensimmäinen tavoite on se, että omiin ei maaleja tulisi, mutta ei me joukkueena mitenkään varmaan päälle pelattu. Meillä oli ehkä liikaa loukkaantumisia yläosaston jätkillä ja se oli sitten se isoin syy, miksi maalinteko tökki. Kyllä meillä taisi jokaisessa tasurissa oli paikkoja tehdä se voittomaali, mutta ei saatu vain sisään.”

Aapi olisi vielä mielellään jatkanut ”etäpelaajana” JIPPO:ssa, mutta se ei enää onnistunut.

”Tiesin syksyllä, että opiskelut ei enää jatku ja työpaikka tulisi olemaan Helsingissä, joten muutto olisi edessä. Käytiin Leppälahden kanssa vielä palaveria viimeisillä viikoilla ja sanoin mielelläni jatkavan etäpelaajana JIPPO:ssa, että olisin muuttanut kauden alkaessa takaisin Joensuuhun. Meillä oli viime kaudella muutamia samanlaisia mukana joukkueessa, mutta nyt valmennus oli tehnyt linjauksen, että kaikkien pitää sitoutua jokapäiväiseen harjoitteluun ja joukkueen mukana olemiseen Joensuussa. Se oli toki aivan ymmärrettävä päätös.”

PK-35 vaikutti uutena seurana nopeasti parhaimmalta

”Aloin tämän jälkeen tutkimaan, mitkä olisivat hyviä vaihtoehtoja Helsingin suunnalla ja nopeasti ”Eski” (Esa Terävä) ottikin yhteyttä ja kuullun perusteella tuli heti hyvä fiilis PK:sta ja myös puhetta, että menisin treenaaman joukkueen kanssa ennen joulua. Sillä tavoin olin seurannut, että tiesin joukkueen nousseen juuri Kolmosesta ja että täällä tehdään uutta tuloa. Treenien jälkeen olin sitä mieltä, että PK-35 on ehdottomasti paras vaihtoehto Helsingin Kakkosen porukoista.”

Aapi saapui Pihlikseen samaan aikaan toisen pitkäaikaisen JIPPO-pelaajan Miko Mäkirinteen kanssa, mutta muita tuttuja joukkueessa oli vähän.

”Tirkkosen (Niko) kanssa pelattiin yhdessä Lahti Akatemian kaudella ja Salmikiven (Ville) kanssa olen muutamassa maaottelussa ollut samassa joukkueessa, mutta muut ovat tuttuja maksimissaan vastustajan roolissa.”

”Iso harmi tämä tilanne myös sen kannalta, että kausi olisi jo viime viikonloppuna tosiaan käynnistynyt. Peilaten edellisiin kausiin kyllä odotin, että pelattaisiin niistä TOP4 -sijotuksista ja miksei jopa sarjanoususta, jos kaikki onnistuisi ja menisi kohdilleen. Meillä on hyvä joukkue kasassa, mun mielestä hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta sekä myös siitä välistä pelaajia parhaassa iässä."

”Tämän hetken fiiliksissä on toki tosi vaikea sanoa näistä yhtään mitään, tilanne on niin poikkeuksellinen. Kyllä uskon, että jokainen meistä pitää itsestään huolta, vaikka joukkuetreenejä ei ole ollutkaan, mutta epävarmuus sarjan alusta tai ylipäänsä systeemistä tuo todella paljon epävarmuutta. Tilanne on toki kaikille sama.”

Poikkeusajan treenit on maistuneet Aapille hyvin.

”Pääosin treenannut sitä omaa fysiikkaa, erilaista juoksutreeniä, nopeustreeniä ja sitten myös kestävyyttä. Hyvin on hoidettu meillä tämä, että jos on tarvetta ja halua, niin meidän valmennukselta on saanut hyvät harjoitusohjelmat, joiden mukaan sitten on tehnyt treeniä. Fysiikan puolesta olen hyvässä kunnossa, mutta pallotatsia on tullut vähän, joitakin kertoja olen käynyt lähikentällä pallon kanssa tekemässä juttuja.”

Tulevaisuuden suunnitelmat futiksessa ovat selviä Aapille.

”Täysillä laitan itseni likoon futiksessa, jonka takia halu kehittyä jokaisella osa-alueella jatkossakin on kova. Varsinkin taktisella puolella koin vielä viime kaudellakin kehittyneeni erittäin paljon, mutta siinäkin on varmasti lisäkehitettävää runsaasti. Joukkuetasolla olisi hienoa, että PK-35:ssä voisi pelata pidempään ja tavoitella sitä sarjanousua Ykköseen.”

Tulemme lopettamaan jokaisen pelaajaesittelymme Elämän pelit -osioon, joka on myös Urheilulehdestä tuttu osio.

 

 

Mitkä on Aapi Helvelahden elämän pelit?

#1 JIPPO – KuKI 4-1 (Itä-Keski Suomen Kolmonen 2017, viimeinen kierros)

”Ratkaiseva matsi nousussa Kakkoseen. Tunnelma Keskuskentällä oli erinomainen ja peli kulki loistavasti.”

#2 Dos Hermanas San Andres – Sevilla FC 1-0 (A-junioreiden ylintaso, Espanja)

”Ainoa kerta, kun voitimme Sevilla noiden kahden kauden aikana. Matsista jäi mieleen uskomaton taistelu, kun Sevillalla oli tolppaa ja ylärimaa, mutta lopulta hieno voitto meille. Oli itseltäkin vahva peli.”

#3 Suomi U17 – Liettua U17 2-1 (ystävyysmaaottelu)

”Pelattiin tuplamaaottelua ja toinen osaottelu oli Eerikkilässä. Voitettiin 2-1 ja sain Thomas Lamin antamasta kulmasta puskea meidän avausmaalin. Ainoa maajoukkuemaali jäänyt hyvin mieleen.”

 

Kiitokset Aapille puhelinhaastattelusta, toivottavasti näemme miehen pian punamustassa paidassa pelikentillä.