pallopaa.net    

     

 Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, seisoo

Kauden 2010 jälkeen Ville Salmikivi jätti kasvattajaseuransa PK-35:n ja siirtyi Vuosaareen Viikinkien riveihin. Nyt ”Salmari” on palannut kotiin kymmenen muualla vietetyn kauden jälkeen.

”Onhan se erityistä palata kasvattiseuran paitaan. Varsinkin, kun sain kuulla tästä prosessista ja muusta, mitä tässä projektin ympärillä on, paluu kiinnosti tosi paljon. Kokonaisuudessaan tosi hienot fiilikset laittaa taas PK-35:n punamustapaita päälle ja taistella jengin puolesta.”

Salmikiveä ei ehditty montaa kertaa nähdä punamustassa paidassa ennen kuin korona iski päälle.

”Niin hyvin on mennyt miten voi näissä olosuhteissa oikeastaan mennä. Juuri tultiin mökille tyttöystävän kanssa nauttimaan luonnonhelmaan. Muuten olen saanut tehtyä aika hyvin kouluhommia ja vedellyt omatoimisia treenejä. Onneksi on tullut jonkin verran liikepankkeja eteen tässä vuosien varrella ja toki myös jengiltä on hyvin tullut ohjeita. Muuten yrittänyt pitää mielen virkeänä, onhan tämä niin pitkä aika ilman treenejä.”

”Onhan tämä yksin tekeminen toki tylsää ja joukkueen kanssa tekeminen on sitä parasta. Onneksi nyt on tullut kohtuu hyviä merkkejä siitä, että kohta päästäisiin treenaamaan ja myös pelaamaan.”

Kasvattajaseura PK-35

Salmikivi aloitti futiksen 6-vuotiaana Helsingin IFK:n väreissä, mutta nopeasi paita vaihtui punamustaksi.

”Taisi mennä, niin että IFK:n junnujoukkue vaihtui PK:n alle, eli käytännössä en vaihtanut seuraa, vaan juniorijoukkueet vaihtuivat PK-35:n junnuiksi.”

”Hyviä aikojahan nuo junnuvuodet olivat. Sellainen fiilis oli, että meillä oli aika yhtenäinen joukkue ja tuntui, että aika hyvin jengi pysyi kasassa. Kaikki erilaiset turnaukset on jäänyt hyvin mieleen ja kyllä katkerana muistona edelleen on se, että Helsinki Cupissa ei koskaan edes neljän joukkoon päästy. Hesa Cup menestys jäi saavuttamatta. Monia hyviä kavereita on jäänyt tuolta ajalta. PK:ssa mulla oli monia mahtavia koutseja, joilta saanut kaikilta jotain omaan peliin.”

Salmikivi oli voittamassa A-junioreiden kanssa historiallista SM-kultaa vuonna 2009. Vuonna 2010 joukkue oli SM-sarjassa komeasti toinen. 

Monia tuttuja futiskasvoja tuossa samassa PK-35:n juniorijoukkueessa on pelannut, kuten edarissa tälläkin kaudella pelaavat Biran Jeng sekä Miro Kauti (myös seuran junioripäälikkö). Mainitaan myös maajoukkuepaitaakin kantanut, Ilveksen laitapuolustaja Janne Saksela, PK-35:n entinen junioripäälikkö sekä nykyisin Palloliiton Etelän aluevalmentajana toimiva Akan Okomah ja tänäkin päivänä seuran palkkalistoilta eri rooleista löytyvät Aku Vapaa ja Akseli Innanen. Muutamaa vuotta Villeä nuorempi Joel Pohjanpalokin pelasi PK-35:n junioreissa ja hyökkääjät treenasivat tuolloin paljon myös keskenään.

Nousu puskista futiskansan tietoisuuteen

Kun Salmikivi tuli täysi-ikäiseksi, nuori mies halusi päästä pelaamaan aikuisten pelejä.

”Pääsin pelaamaan kahdessa Ykkösen pelissä PK-35 Vantaan kanssa 2010 ja toisessa tein maalinkin. Seuraavalla pre-seasonilla vaikutti siltä, että luottoa ei olisi tulossa miesten peleissä, vaan mut haluttiin pelaamaan vielä A-junioreiden kanssa. Koin sen aika selväksi viestiksi ja koska halusin pelata kuitenkin miesten pelejä, oli maisemanvaihdoksen aika.”

”PK:n jälkeen menin ensiksi HIFK:n mukaan, joka oli noussut juuri Ykköseen. Viikon parin jälkeen ”Honsu” (Jani Honkavaara) ilmoitti mulle, että ei voi luvata peliaikaa. Siellä oli kokeneempia pelaajia hyökkäykseen, joka oli toki ihan ymmärrettävää. Olin sinne kuitenkin PK:n A-junioreista tullut. Mun vanha junnukoutsi Marcus Winter kuitenkin vielä soitteli, että tulisinko Viikinkien treeneihin testaamaan. Aluksi ajattelin, että olisi ihan hienoa päästä edes tähän jengiin, Viikkarit oli kuitenkin pelannut liigakarsintaa edellisen kauden päätteeksi. Treenit meni hyvin ja myös pelit alkoivat hyvin, koutsi (Ilkka Jäntti) antoi vastuuta. Onnistumiset klassisesti ruokki itseluottamusta.”

Ja niitä onnistumisihan todentotta tulikin. Salmikivi voitti Ykkösen maalikuninkuuden 20 maalilla ja nuori mies valittiin Ykkösen vuoden pelaajaksi 2011. Sarjasijoitus joukkueella oli silti vasta viides.

”Olihan meillä tosi hyvä hyökkäys, ”Korkin” (Joni Korhonen) ja Eero Peltosen kanssa saatiin heti alusta hyvä yhteispeli käyntiin ja oli helppoa pelata siinä. Silti, eihän ennen kauden alkua olisi tälläistä kautta voinut edes kuvitella. Se oli aivan täysosuma henkilökohtaisesti. Ikävä kyllä, meidän jengi oli muuttunut aika paljon siitä Viikinkien 2010 painoksesta ja jotenkin ei saatu meidän koko potentiaalia käytettyä.”

Nappikauden jälkeen Salmikivi pääsi myös kymmenen päivän testiin Brentfordin reservijoukkueen kanssa, mutta käteen ei jäänyt muuta kuin hieno kokemus.

”Mulla jatkui sopimus Viikinkien kanssa, ja enkä mä sitä kokenut mitenkään pettymykseksi jäädä vielä Ykköstä pelaamaan seuraavaksi kaudeksi. Jälkeen päin voi toki sanoa, että olisi ehkä kannattanut kuitenkin takoa, kun rauta on kuumaa ja koittaa päästä saman tien eteenpäin uralla.”

Seuraava kausi oli vaikeampi ja maaleja syntyi tilastojen mukaan seitsemän.

”Olihan se vaikea lähteä siihen seuraavaan kauteen, edellinen kausi oli aivan nappionnistuminen, joten paineet olivat aika kovat seuraavaan mentäessä. Olin varmasti aika merkattu mies kaikkien kirjoissa. Vaikea sitä on itse analysoida mitkä kaikki asiat siihen vaikeampaan vuoteen johti. Lukion sain ainakin tehtyä loppuun tuon kauden aikana.”

Liigaa Myllykoskella

Vaikka kausi 2012 oli vaikeampi, liigaportit aukesivat seuraavalle kaudella. MYPA oli aikaisessa vaiheessa yhteydessä Salmikiveen ja päätös oli lopulta helppo uuden joukkueen valinnassa. Tasoero Liigan ja Ykkösen välillä oli selvä.

”Pelaajat olivat parempia ja tempo sekä taso oli selvästi kovempi. Isoin muutos toki oli se ammattimainen meininki, että treenataan aamulla ja illat oli vapaampaa. Olihan se siistiä, ja semmoista mistä oli unelmoinut. Itse olin aika paljon klesana siinä ensimmäisen kauden aikana, joka vaikeutti toki sopeutumista tempoon ja siihen peliin.”

Kentän ulkopuolella Myllykoski oli hyvin erilainen, kuin moni muu paikka, missä futista ammatikseen voi pelata.

”Eihän siellä Myllykoskella yhtään mitään ollut. Asuttiin siinä stadionin takana olevissa kerrostaloissa noin puolen joukkueellisen kanssa, ja olihan se välillä aikamoista hulinaa. Pyry (Soiri) oli mun lisäksi toinen junnu jengissä ja olikin ”Nossen” (Nosh A Lody) ja ”Daven” (David Ramadingaye) kovassa koulussa ja niitä varmaan voidaankin kiittää, miksi Pyry on siellä missä tällä hetkellä on.  Anttilaisen Sashaa itseasiassa just fiilisteltiin meidän Joensuun äijien kanssa, hieno mies. Hienoja äijiä oli joukkue täynnä, noita aikoja on kiva fiilistellä edelleen.”

Kausi 2013 meni MYPA:lta erinomaisesti ja loppusijoitus oli kuudes. Villelle kausi oli kuitenkin pettymys ja pelejä kertyi erinäisien syitten takia vain 13 kappaletta. Kauden jälkeen Korkeakunnas siirtyi Lahden peräsimeen ja MYPA:n ruoriin saapui Antti Muurinen. Kausi oli vaikea, kun Salmikivi jäi varapelaajan rooliin kovan hyökkäyskaksikon Pekka Sihvolan ja Stefano Pinhon varjoon. Kauden jälkeen oli uusien tuulien aika. Myllykosken reissu ei pelillisesti ollut kaikkein onnistunein.

Paluu Helsinkiin ja liiganousijan riveihin

Kaudeksi 2015 HIFK nousi Veikkausliigaan ja vaikeiden kausien jälkeen Villellä oli vahva halu edustaa uran ensimmäistä joukkuetta siinä kohtaa ja tuo unelma myös toteutui, vaikka myös KTP:ssä Ville kävi testissä.

”Oli HIFK:ssakin tosi hieno meininki. Siellä oli tosi pitkään ollut sama runko ja siihen ajettiin hyvin uudetkin sisään. Ei se mikään valtava yllätys ollut, että pelattiin, niin hyvin mitä pelattiin se 2015 kausi. Laadukas joukkue, joka oli pitkään pelannut yhdessä. Janilla (Honkavaara) oli meille hyvin selvä pelifilosofia, jota me pystyttiin toteuttamaan hyvin.”

Salmikivi teki molemmilla HIFK kausillaan kuusi maalia eli puolet enemmän mitä Myllykoskella, mutta molempina kausina sattui ikäviä loukkaantumisia, jotka hieman jarruttelivat miestä. Toisen kauden alussa odotukset olivat kovat, mutta nilkan nivelsiteet meni keväällä rikki. Myös HIFK:n kausi 2016 oli huomattavasti vaikeampi, kuin avauskausi ja Jani Honkavaara saikin potkut heinäkuussa. Tilalle tuli Villelle jo MYPA:sta tuttu Antti Muurinen.

”Kyllä mä vähän ajattelin alussa, että mitähän tästä tulee, kun Myllykoskella ”Ana” ei hirveästi ollut luottoa mulle antanut. Pääsin ensimmäisessä pelissä SJK:ta vastaa kuitenkin avaukseen ja tein maalin. Toisessakin pelissä sain avata ja tein Ahvenanmaalla kaksi. Se oli aika kiva alku ja sitten ei tarvinnut ainakaan ihan heti miettiä penkkikomennusta.”

”Antti sai hankittua ”Väykän” (Mika Väyrynen) meille silloin loppukaudeksi ja Mika olikin meille elintärkeä sen loppukauden ajan. Toi paljon laatua keskikentälle ja sopi pukukoppiin myös hienosti. Oli Väykkä varmaan se tärkein pala miksi säilyttiin sarjassa sillä kaudella. Oikein laadukas pelaaja ja mukava tyyppi.”

Ulkomailta kokemusta

HIFK-ura kesti tuon kahden kauden ajan, jonka jälkeen oli jälleen uusien seikkailujen aika. Villellä oli ollut pidemmän aikaa unelma pelata ulkomailla ja tätä alettiin silloisen agentin kanssa työstämään. Testireissu Itävaltalaisen St. Pöltenin riveissä ei sopimusta tuonut, mutta sen jälkeen Beroe Stara Zagora tuli kuvioihin ja puolentoistavuoden sopimus tehtiin helmikuussa 2017. Ura Bulgariassa lähti hyvin käyntiin, mutta vaikeuksia tuli eteen nopeasti.

”Ensimmäinen fiilis oli hieman negatiivinen, mutta sen jälkeen, kun joukkueesta ja maasta otin selvää, niin ajatukset muuttuivat täysin. Sen jälkeen otin suunnaksi Bulgarian ja olin vastassa siellä, kun joukkue tuli etelän leiriltä. Ensimmäisessä treenipelissä tein heti maalin ja myös ensimmäisessä sarjapelissä, kun kausi pyörähti taas käyntiin. Oli tosi hyvät fiilikset, mutta kyllä se futiksen raadollisuus näkyi siellä paljon selvemmin ja nopeasti. Olin ulkomaalaisvahvistus ja jos et joka päivä ollut iso vahvistus sen huomasi. Koutsi sai kenkää kauden jälkeen, kun joukkueella oli mennyt huonosti ja uusi valmentaja ilmoitti nopeasti, että ei halua mua jengiin ja neuvotellaan sopimuksen purusta. Olin sen jälkeen vähän sormi suussa, että näinkin voi tehdä, mutta ei siinä sen suurempaa draamaa tullut.”

”Kyllä meidän seurassa hoidettiin kaikki hyvin sen ajan mitä siellä sai olla ja kentät kelpo kunnossa. Muistan hyvin, kun oltiin muutama peli otettu takkiin putkeen, niin noin 100 fania odotteli meitä stadionilla vierasreissun jälkeen. Siinä käytiin kehityskeskustelua yön pikkutunneilla. Normimeininki toki siellä.”

Sopimuksen purun jälkeen Villellä oli vahva halu jatkaa ulkomailla. Kesälomaa Suomessa viettänyt mies sai agentilta viestiä, että Olimpia Grudziądz olisi kiinnostunut. Testireissun jälkeen Salmikivi saikin sopimuspaperin käteen ja ura jatkui Puolan divarissa.

”Sain hyvin luottoa ja oli mukavaa pelata, kun koutsi piti musta. 12 pelissä ehdin pelata, kunnes lokakuussa sarjapelissä kaaduin olkapään päälle ja se menikin aika pahasti rikki. Loppuvuoden 2017 olin sen jälkeen sitten pois. Sen aikana joukkue pelasi todella huonosti ja talvitauolla koutsi saikin kenkää. Tästä taas tuttu tarina Bulgariasta, kun uusi koutsi ilmoitti, että ei näe käyttöä mulle.”

Sopimusta ei tällä kertaa saman tien purettu, vaan haettiin molempia osapuolia tyydyttävää lopputulosta.

”Päästiin siinä sitten sopuun, että käyn loppukauden pelaamassa sarjatasoa alempana Jastrzębie riveissä. Pääsin siellä nauttimaan sarjanoususta, joka oli totta kai ihan siistiä, mutta se oli muuten aika turha reissu. Koko joukkueesta kukaan ei puhunut englantia ja itse sitten vetelin alkeellisella puolan kielellä siellä. Laadukkaita pelaajia joukkueessa toki oli ja mukavia, että yrittivät auttaa. Ei siitä parista kuukaudesta silti hirveästi käteen jäänyt.”

Salmikiven puolitoistavuotinen ulkomailla päättyi kesään 2018.

”Ei se reissu aivan, niin mennyt miten itse olin ajatellut ulkomaan reissujen menevän. Ihan hyvät startit molemmissa paikoissa, mutta huonoa tuuria ja myös oma tekeminen ei aina ollut tarpeeksi hyvällä tasolla. Hienoja kokemuksia ja oli hienoa nähdä maailmaa futista pelaamalla.”

Paluu Suomeen

”Ensimmäinen ajatus oli palata Suomeen, ja löytää hyvä joukkue siihen, että pääsisin takaisin palaamaan ulkomaille. Lahti tuli nopeasti siinä vastaan, tuttu valmentaja (Toni Korkeakunnas) ja muutenkin siellä tuntui olevan hyvä boogie. Itse, kun tulin sinne, niin homma lähti menemään kehnosti joukkueella ja ei saatu enää käännettyä huonoa virettä missään vaiheessa loppukautta. Itsekään en pystynyt pelaamaan tarpeeksi kovalla tasolla.”

Toni Korkeakunnas poistui Lahdesta kauden 2018 päätteeksi ja valmentajaksi nousi Sami Ristilä. Edellinen kausi oli myös Villelle vaikea ja mies sai tutustua sen aikana myös uuteen pelipaikkaan.

”Olihan se vaikea kausi kokonaisuudessaan, parhaimpani totta kai yritin, mutta laidalla sitä joutui pelaamaan aika lailla kaikki minuutit. Koen kuitenkin kärki olevani. Ei päässyt missään vaiheessa oikein rytmiin kiinni ja ei siitä oikein ketään voi syyttää. Parhaat pelaa ja ”Risu” (Sami Ristilä) koki, että näin on joukkueelle parasta.”

Ura FC Lahdessa päättyi viime syksyyn ja oli aika aistia uusia tuulia. Koulun takia Ville etsi uutta seuraa Helsingistä ja kun HIFK:hon paluu ei ollut mahdollinen mieli teki palata kotiin Pihlikseen.

”Halusin pelata joukkueessa, jolla on merkitystä itselle.”

Villellä on hyvät fiilikset tulevasta kaudesta, kunhan se saadaan käyntiin.

”Oma tämä vuosi futiksen suhteen ollut aika erikoinen, kun puoleen vuoteen ehtinyt vain pari viikkoa olemaan joukkueen mukana ja vain kaksi peliä ehti pelata ennen koronaa. Nälkä on kasvanut paljon viime aikoina kohti tulevaa. Viimeinen treenimatsi meillä Gnistania vastaan oli hyvä ja se on iso harmi, että sen jälkeen tämä stoppi tuli tähän eteen.”

”En ole mitään henkilökohtaisia tavoitteita tulevaan kauteen asettanut, että täysin jengin ehdoilla mennään. Koitan puskea myös meidän nuorempia pelaajiamme eteenpäin, vähän samalla tavalla mitä ”Nosse”, ”Dave” ja "Peksi" (Sihvola) itseä auttoi aikoinaan Myllykoskella. Tosi kiitollinen olen kaikille kokeneille pelaajille, jotka ovat auttaneet mua nuorempana. Haluan nyt kokeneempana auttaa meidän nuoria samalla tavalla.”

Tulevaisuuteen Ville tähtää rauhallisin mielin.

”Määrätietoisesti tehdään hommia tulevaan, että ei tässä mitään hanskoja olla todellakaan naulaan heittämässä. Turha tässä on mitään pitkän ajan suunnitelmia tehdä, ne on menneet aika päin sitä itseään viime vuosina. Päivä ja treeni kerrallaan mennään eteenpäin ja koitetaan tehdä asioita mahdollisimman hyvin. Palkinto tulee kyllä jossain muodossa ennemmin tai myöhemmin. Siihen uskon.”

 

 

Mitkä on Ville Salmikiven elämän pelit?

#3 Suomi U19 – Unkari U19 1-2 (nuorten maaottelu vuodelta 2011, Eerikkilä)

”Ensimmäinen maaottelu ja ensimmäisellä kosketuksella avausmaali Carl Jenkinsonin keskityksestä. Jäänyt ainoaksi maajoukkuemaaliksi, mutta hieno muisto.”

#2 HIFK – HJK 2-1 (Veikkausliigaottelu syyskuulta 2016)

”Tulin penkiltä kentälle ja sain syöttää Sihvolan voittomaalin. Perjantai-illan hulinaa parhaimmillaan ja historiallinen ilta meille. Onhan nuo kaikki derbyt olleet aivan upeita tapahtumia Suomessa. Hienoa, että tälläistä on.”

#1 Dunav Ruse – Beroe Stara Zagora 0-4 (Bulgarian Liigan ottelu helmikuulta 2017)

”Taisin olla ensimmäinen suomalainen maalintekijä Bulgarian pääsarjassa. Avauspeli sarjassa ja avausmaali taisi tulla heti ekalla tatsilla. Meidän Ranskalais-Kongolainen järkäle (Junior Mpia Mapuku) pudotti mulle ja pääsin linjojen välistä pujahtamaan ja pikkuchippi alakulmaan. Hieno fiilis.”

 

Kiitokset Villelle puhelinhaastattelusta. Palataan asiaan jälleen ensi viikolla.