pallopaa.net    

     

Kuva

Tavoitimme 30 vuotta maaliskuussa täyttäneen Jaakko Lepolan auton kyydistä matkalla kohti mökkiviikonloppua paremman puoliskonsa kanssa. Miten ”Jaskalla” on poikkeusaikana mennyt?

”Duunit ovat pyörineet ihan normaalisti ja muuten olen yrittänyt käydä pelaamassa padelia jonkin verran ja paljon kävelylenkeillä. Omatoimitreenaaminen on mennyt vähän vaihtelevasti, mutta olen koittanut toki itsestäni pitää huolta. Futista olen käynyt parin frendin kanssa pelaamassa ja pidemmän aikaa on ollut päällä pieni punnerrus- ja vatsalihashaaste. Joka tapauksessa kyllä normaalin treenirytmin puuttuminen on ollut henkisesti haastavaa. Itselle se on ainakin iso

PEP ja Honka

Jaakko on pienemmän espoolaisjoukkueen, Pohjois-Espoon Ponsin kasvatti.

”Hienoja muistoja on paljon. Meillä oli kyllä hyviä junnuja, mutta massaa ei hirveästi ollut. Pelata todellakin sai ja myös monessa eri ikäluokassa. Metsämaan legendaarisella hiekkakentällä on kaatunut monta kovaa joukkuetta piirisarjoissa. Hyvin muistan, kun HJK:n edari tuli meidän vieraaksi Metsämaalle. Meidän pelaajat tulivat paikalle vähän ennen pelin alkua, pikkulämmittelyt ja meille 4-2 voitto. Pelin jälkeen, kun jäimme vielä potkimaan kentälle Klubin koutsi piti aikamoista palopuhetta, että eihän me voida tällaiselle kyläjengille hävitä. Ikää taisi olla jotain 11-12 tässä vaiheessa. Tuon kyllä muistaa aina.”

Jaakko siirtyi PEPistä FC Hongan riveihin C-juniori-iässä ja Veikkausliigadebyyttikin tuli tilille jo 17-vuotiaana. Miehellä on tänäkin päivänä vain hyvää sanottavaa Hongasta.

”Kaikki oli hoidettu tosi hyvin ja hyvin ”Bana” (Mika Lehkosuo) antoi vastuuta nuorille ja mahdollisuuden näyttää osaamistaan. Kehitystä pelaajana tuli tosi paljon, siitä voi kiittää tosi paljon Banaa. Itsellä on paljon positiivisia muistoja Hongasta ja monia hyviä kavereita sieltä. Olen varmasti uran parhaimmat aikuisten tason pelit pelannut Hongassa. On se rakas seura.”

Banan apuvalmentajina Hongassa Lepolan aikana toimi Kari Martonen ja Gert Remmel.

”Bana oli erinomainen pelinymmärtäjä ja myös meidän nuorten pelaajien kehittäjä. Kari oli oikeastaan täydellinen kakkosvalmentaja Banan rinnalle ja tuki hyvin meitä nuorempia pelaajia. Kari oli aina pelaajan puolella ja ylipäänsä erittäin hyvä, mukava mies. Gert tuli ”Martsin” jälkeen siihen valmentajaksi ja hän olikin aivan eri maasta. Hän toi tosi paljon uusia asioita ja termejä. Hänellä oli vahvat mielipiteet ja halusi ajaa omaa asiaa. Alun ihmettelyn jälkeen kyllä Gertiltäkin jäi tosi paljon käteen. Hän ymmärsi pelin pienen pieniä asioita paremmin ja tiesi jokaisen harjoituksen idean miksi sitä tehtiin. Mies jakaa mielipiteitä, mutta itsellä on vain hyvää sanottavaa Gertistä.”

Hongassa pelasi 2010-luvun taitteessa kolme nuorta keskikentän keskustan pelaajaa. Lepola, Juuso Simpanen ja Rasmus Schuller.

”Kyllä sen jo silloin näki, että ”Rade” meistä se potentiaalisin oli. Juuso oli todella kovassa kunnossa, mutta ei mies tuntunut oikein mieleltään olevan futari. Omasta mielestäni Juuso jäi massaan ja futisura aika nopeasti jäi siihen. Schuller vuorostaan taisi jo 17-vuotiaana napata avauksen paikan ja loppukaudesta oli jo meidän joukkueen tärkein pelaaja. Radella on ollut paljon ikäviä loukkaantumisia. Rade on kuitenkin tosi fiksu kaveri ja hän on panostanut opiskeluihin ja miettinyt uran jälkeistä aikaa.”

Läpimurto jäi tekemättä

Lepola oli oman ikäluokkansa peruskiviä myös maajoukkueessa. Pelejä kertyi peräti yli 50.

”Olihan se hienoa lähteä maajoukkueen mukaan, vaikka siellä tulikin pelattua välillä täysin vierailla pelipaikoilla. Vasurina pelasin oikealla laidalla ja annoin myös oikealla jalalla vapareita ja kulmia, kun koutsi luuli, että olin oikeajalkainen. Noh, tämäkin jossain palaverissa selvisi, kun ihmetteli mun huonoja kulmia. Sanoin, että auttaisi varmaan, jos siellä joku oikeajalkainen niitä antaisi.”

Suomen vuoden 90 ikäluokasta nousee tietenkin yksi nimi ylitse muiden.

”Teemun (Pukki) kanssa oltiin huonetovereita ihan ensimmäisessä junnumaaottelussa Walesissa 2005 ja sieltä taisi ystävyyskin alkaa. Myös Petteri Pennanen oli hauska savolainen ja Tero Mäntylä oli vuotta nuorempana meidän mukana. Ei olisi ikinä uskonut, että Tero oli meitä nuorempi, vaan hän oli mies meidän poikien joukossa.”

Lepola valittiin vuonna 2008 myös vuoden lupaavaksi nuoreksi pelaajaksi. Nykyään ajatukset palkinnosta ovat hieman ristiriitaiset.

”Noh, en tiedä onko se hyvä vai huono asia, että on joskus ollut nuori ja lupaava, kun nyt on tässä. Ehkä sen voi ajatella niin, että on ainakin joskus ollut hyvä.”

Lepola pääsi 2011 loppukaudesta vielä pelaamaan Hongassa ja pelit sujuivat hyvin, mutta kauden jälkeen tuli ilmoitus, että ensi kaudella ei enää nähdä käyttöä Espoossa. Sarjaan palannut FC Lahti oli Jaakosta heti kiinnostunut ja nopeasti tulikin sopimus seuraavalle kaudelle.

”Se Lahden kausi oli oikeastaan viimeinen niitti ajatukselle, että ammattilaisuus alkaa olemaan nähty. Ne pelit mitä pääsin pelaamaan ei mennyt sinne päinkään, mitä itse olisi toivonut. Itseluottamusta ei ollut ja lonkka vaivasi. Ei se futis enää tuntunut kannattavan ja jo ennen kauden loppua keskustelin valmennuksen kanssa, että ehkä lopetan tähän kauteen tai ainakin mietin tosi pitkään missä futista tulevaisuudessa pelaisin.”

Lopullista läpimurtoa liigatasolle ei siis koskaan tullut.

”Onhan sitä tullut pohdittua näin jälkikäteen minkä takia sitä läpimurtoa ei koskaan tullut. Kyllä se iso syy taitaa olla ne terveydelliset ongelmat, joiden kanssa on joutunut painimaan. Mulla on ollut lonkassa synnynnäinen vaiva ja mitä enemmän treenasi, niin sitä huonommaksi se lonkka meni. Ja liigassa niitä treenejä on koko ajan ja siellä vedetään tosi kovaa. Jo parikymppisenä se vaivasi niin paljon, että kaksi viikkoa treenattiin ja kaksi viikkoa sitten polkupyörän selässä, koska ei pystynyt juoksemaan. Sitä jatkui niin kauan, että aloin miettimään, ettei ammattilaisuus ole tämän kaiken väärti, koska paikat ei vain kestä. Eipä sitä tietenkään silloin ääneen sanonut.”

Kakkosta ja ulkomaita

Vuoden 2013 oli tarkoitus olla välivuosi futiksesta, mutta Pauli Kuusijärvi sai houkuteltua Jaakon Gnistanin riveihin. Gnistanin riveissä tuolla kaudella pelejä kertyi 20 kappaletta, mutta pelit Kipinässä jäi yhteen kauteen.

Keväällä 2014 Jaakko oli Glasgowin matkalla kaverin kanssa moikkaamaan Teemu Pukkia. Sillä reissulla Lepola saatiin houkuteltua seuraavaan projektiin Somerolle ja SoVon riveihin.

”Oikeastaan koko joukkue oli stadilaisia ja kivasti autoissa köröteltiin Somerolle peleihin. Se Kakkosen kausi 2014 rimpuiltiin siellä, mutta monessa pelissä ei tainnut olla yhtään vaihtopelaajaa ja kenttäpelaaja maalissa. Meinattiin jopa säilyä, joka olisi ollut aikamoinen ihme.”

Kahden Kakkosessa pelatun kauden jälkeen Jaakko muutti Kööpenhaminaan tyttöystävän opintojen perässä ja työpaikkakin löytyi Tanskasta nopeasti. Kaksikko ei löytänyt heti yhteistä kämppää, niin Jaakolle vapaa huone löytyi jo junnumaajoukkue ajoilta tutun kämppiksen, Teemu Pukin luota. Futistakin Jaakko pelasi lyhyen aikaa Tanskan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Skovshoved IF:n riveissä. Entinen HIFK-pelaaja Timo Priha pelasi joukkueessa ja houkutteli ”Jaskan” mukaan.

”Olihan se hauska nähdä millaista futis siellä oli. Meillä oli hieno seuratalo ja neljä futiskenttää vieressä. Tasoltaan varmaan Kakkosen ja Kolmosen välimaastoa, joten siinä sai oikein kelpo tason pelejä. Voittopelien jälkeen kopissa vanhemmat paikalliset kaverit alkoi vetämään ’röökiä’ klassisesti ja aina jostain pari koppaa kaljaakin ilmestyi. Aluksi oli aika mitä ihmettä -fiilis päällä, mutta olihan se siistiä nähdä itsekin tälläinen puoli lajista.”

Paluu Suomeen ja PK-35

Kööpenhaminassa asumisen jälkeen muuttokuorma lähti kohti Espanjaa, jossa ”Jaska” kävi hierontakoulun. Vuonna 2017 Jaakko palasi Espanjasta Suomeen ja liittyi kesällä FC Espoon mukaan. Loppukaudesta hän pelasi 10 ottelua Kakkosessa ja paluu oli näin tehty Suomen kamaralle futiksenkin merkeissä.

FC Espoossa pelatessa Lepolalla ei enää ilmennyt hyvin tuttuja lonkkakipuja vaan pelit kulkivat hyvin. Syksyllä Pauli Kuusijärvi soitteli ”Jaskalle”, että tule HIFK:hon ja nostetaan takaisin jengi liigaan.

”Tuli hyvät fiilikset, koska lonkka oli niin hyvässä kunnossa ja mielellään lähdin vielä haastamaan itseäni korkeammalle tasolle.”

Lopputuloksena Ykkösessä peliaikaa tuli 12 minuuttia ja lisäajat päälle sekä kakkosjoukkueen paidassa 10 ottelua.

”Kyllä sitä toivoi, että olisi saanut näyttää sitä omaa osaamista enemmän. Talvella pelasin topparina cupissa ja en päässyt kauden aikana kertaakaan pelaamaan siinä omalla paikalla. Toisaalta joukkue voitti sarjan, niin ei voi hirveästi koutsia vääristä valinnoista syyttää.”

”Oli se nousu hieno kokemus, vaikka itse en paljoa pelannut. Joukkuehenki oli erilainen mitä aikaisemmin olin kokenut. Muut pelaajat äänestivät mut vuoden joukkuepelaajaksi, joten koin olevan vahvasti osa joukkuetta.”

Viime kaudella Jaakko solmi sopimuksen Gnistanin kanssa, mutta ei mahtunut valmentajana toimineen Roberto Nuccion suunnitelmiin kentälle vaan pelit tulivat KäPan riveissä.

”Gnistanissa oli monia hyviä kavereita ja halusin olla siinä joukkuessa mukana, vaikka keskikenttä olikin täynnä. Kyllä siellä muutkin tuntuivat tykkäävän mun mukanaolosta, kun tunnetusti multa tulee aika hyviä vitsejä, kuten moni tietää.”

”Futiksen kannalta tämä oli ihan hyvä yhtälö, että treenailin Gnistanin kanssa ja pelasin KäPan mukana. Oli kieltämättä aika katkeraa olla KäPan mukana tippumassa. 2-1 -tilanteessa meillä oli kaveri yksin läpi, mutta ei saanut palloa maaliin. Sen jälkeen Espoon viimeinen tilanne, pallo omiin ja se oli siinä. 2-2 lopputulos ja maalierolla jengi Kolmoseen. Se oli iso sääli, että nuori joukkue lähes kokonaan hajosi tämän jälkeen.”

Talvella Lepola siirtyi odottavin fiiliksin PK-35:n riveihin.

”Isoimmat syyt olivat nämä monet tutut ihmiset jengissä sekä myös, että halutaan taistella kärkisijoista. Halusin päästä vielä projektiin mukaan missä mennään eteenpäin ja siinä kaikki mukana olevat henkilöt on täysin sitoutuneita siihen. Kyllä vielä haluaisin päästä korkeammallekin tasolle pelaamaan, mutta se tavoite on myös täysin kiinni meidän tekemisestä kentällä.”

”Viimeiset ajat ennen koronaa alkoi näyttää sitä mihin tästä joukkueesta on. Joukkue on muuttunut aika paljon verrattuna viime kauteen, joten se on luonnollista, että siinä menee hetki jengin hitsautuessa yhteen. Myös valmennuksella on paljon tosi hyviä juttuja mitä he haluavat kentällä nähdä ja siinä menee aikaa, että pelaajat ne sisäistää.”

 

 

Mitkä on Jaakko Lepola elämän ottelut?

#3 PEP – Steve Beeks Soccer Schools 2–0 (Ålandia Cupin loppuottelu 2001)

”Meidän kyläjoukkue kävi voittamassa Ålandia Cupin kaikkien suurten edeltä. Olihan se huikeeta.”

#2 Wales U16 – Suomi U16 3–0 (nuorten maaottelu vuodelta 2005)

”Ensimmäinen maaottelu keskellä jotain Walesin peltoa ilman varmaan yhtäkään katsojaa, mutta eihän se haitannut. Tuli joku puolisen tuntia pelattua, oli se hieno hetki, vaikka turpaan tulikin.

#1 Viking Stavanger – FC Honka 1–2 (UEFA Cupin 2.karsinkakierros, toinen osaottelu)

”0-0 ensimmäinen osaottelu päättyi Tapiolassa. Pääsin meidän ratkaisumaalin tekemään. Meillä oli pitkä hyökkäys käynnissä ja sain pallon parissakympissä ja vedin vastustamattomasti vasempaan yläkulmaan. Riemu todellakin repesi.”

 

Bonus: Suomi – Unkari 1-1 (1997)

”7-vuotiaana katsomossa ja muistan sen kuin eilisen. Kaikki meni ja kylmä oli.”

 

 

Kiitokset Jaakkolle haastattelusta ja palataan asiaan myöhemmin. Futiskausi jo koputtelee ovea!