pallopaa.net    

       

Kuva

Helmikuussa 33 vuotta täyttänyt Joni Korhonen liittyi PK-35:n riveihin ennen joulua ja samalla päättyi hänen pitkä ura ammattilaisena jalkapallon parissa.

”Kymmenen vuoden tauon jälkeen aloittelin Postilla duunissa. Onhan se ollut erilaista arkea, mutta kyllä mielellään se on otettu vastaan. Myös futis on maistunut jopa paremmalta näin päin. Hyvin ehti alkaa tämä rupeama, kun sitä muutaman kuukauden ehti elää ennen koronaa.”

Korhonen on ollut innoissaan, kun treenit ovat jatkuneet poikkeusajan jälkeen, vaikka tietenkin treenaamisessa on rajoituksia voimassa.

”Totta kai mukavaa on ollut palata joukkueen matkaan kahden kuukauden tauon jälkeen. Ollaan tehty erilaisia drillejä sekä maalintekoa. On ollut kivaa päästä myös tapaamaan kavereita tauon jälkeen.”

Korhonen on Hongan kasvatti liittyen ensimmäiseen Hongan joukkueeseen jo 4-vuotiaana. Tasojoukkueiden tullessa kuvioihin 12-vuotiaana ”Korkki” liittyi edustuksen mukaan ja pelasi siellä yhtä FC Espoossa vietettyä vuotta lukuun ottamatta koko loppujunioriuran. Maaleja Joni mätti liukuhihnalta junioriuran ajan, varsinkin kun Mr. Honka Raimo Konkola valmentaessaan nuorta miestä siirsi hänet keskikentältä hyökkääjäksi.

Miesten peleihin

Vuonna 2005 Ville Lyytikäinen saapui Hongan valmentajaksi ja nosti monia nuoria Ykkösessä pelanneen edustuksen mukaan, mutta ei Jonia.

”Ville ja kakkoskoutsiksi tullut Mika Lehkosuo alkoivat tekemään Hongasta ammattimaisempaa joukkuetta ja kun en itse sinne kutsua saanut menin HJK:n junnuihin treenaamaan. Kuukauden päivät siinä mukana taisin olla ja treenipelissä Grania vastaan tein hattutempun. Sen jälkeen Ville soitti ja kysyi tulisitko treenaamaan Hongan miesten kanssa.”

Veikkausliiganousuun päättyneellä kaudella pelejä Ykkösessä ei kertynyt ensimmäistäkään, mutta Suomen Cupissa Joni pääsi pelaamaan ja myös maalintekoon. Cupin puolivälierässä Honka kohtasi toisen Ykkösen joukkueen PK-35:n.

”Pääsin Tapiolan Urheilupuistossa viimeiseksi kympiksi peliin mukaan ja muutama minuutti tästä tein miesten pelien avausmaalini. Ikimuistoinen maali monella tapaa ja vielä tosiaan PK:ta vastaan.”

Kun nousu liigaan tapahtui, Joni treenasi talven Veikkausliigajoukkueen kanssa, mutta kauden alettua tie vei lainasopimuksella Kakkoseen FC Espooseen.

”Totta kai se harmitti, ettei sitä läpimurtoa tullut Hongan edustuksessa. Tosi paljon tuli maaleja ja syöttöjä A-junioreissa. Silti ei enempää näyttöpaikkoja edustuksessa tullut, vaikka monella muulle samasta joukkueesta niitä tuli. Myös se lainasopimus harmitti, koska oli odottanut todella paljon, että pääsisi näyttämään kykyjä liigassa, mutta ei sitä mahdollisuutta saanut.”

Vuoden 2006 jälkeen Korhonen ei halunnut jatkaa Hongan riveissä ja nuori mies halusi lähteä kohti uusia seikkailuja. Uusi seura löytyi Saksan neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta Oberligassa pelanneesta Bonner SC:n riveistä. Joukkueeseen oli ennen Jonia mennyt jo kaksi suomalaista (entiset PK-35-pelaajat Matias Juvonen ja Feras Abid). Jalkapallo oli myös hyvin erilaista joukkueessa, johon Joni oli suomessa tottunut.

”Mä menin sinne Bonniin ja mut laitettiin keskikentän pohjalle pelaamaan, mitä vähän ihmettelin, kun mä olin hyökkääjä. Siellä ei hirveästi arvostettu muutenkaan mun tyyppisiä pelaajia, vaan siellä juostiin, taklattiin ja pistettiin palloa pitkänä ylös. Erityisesti jäänyt yhdet aamutreenit mieleen, kun koko treenit harjoiteltiin liukutaklauksia. Mitä enemmän hyppäsi ilmaan ja mitä korkeammalla napit oli, sitä enemmän valmentaja tykkäsi. Todella vanhan liiton meininkiä oli.”

Sopimus Bonneriin oli puolentoistavuoden pituinen, mutta jo kuuden kuukauden jälkeen kaikki tarvittava oli nähty.

”Varmaan 70% joukkueesta poistui ja itse olisin voinut jäädä. Ei se jääminen siihen joukkueeseen olisi missään nimessä ollut kovinkaan järkevää kehittymisen kannalta. Jos olisi ollut vähän vanhempi ja enemmän kokemusta, olisin varmasti jäänyt yrittämään löytää jotain toista seuraa sieltä seuduilta. Olihan se hieno kokemus nähdä futista ulkomailla, vaikka se jäikin näin lyhyeksi ajaksi.”

Kohti Ykkösen eliittiä

Suomeen palatessaan Joni pelasi loppukauden Klubi 04:n riveissä ja aloitti myös armeijan. Vuonna 2008 hän pelasi läpimurtokauden Suomen kentillä Kakkosessa, kun FC Espoon riveissä syntyi yhdeksän maalia. Erinomaisen kauden jälkeen Joni huomasi, että AC Oululla on yleiset testiharjoitukset ja hän otti Juha Maliseen yhteyttä. Kokenut valmentaja otti mielellään Jonin mukaan harjoituksiin.

”Se oli sellainen puolentoista viikon stintti, joka sisälsi myös harjoitusmatsin. Ne menivät hyvin ja ACO tarjosi sopimusta. Pelit menivät aika hyvin, vaikka olin enemmänkin rotaatiopelaajana. Hieno kokemus oli nousta Veikkausliigaan. Olisin mielelläni jatkanut siellä, mutta siinä sopimusneuvottelut venyivät aika pitkäksi. Olin siinä vähän varavaihtoehtona ja lopulta oli parempi jäädä FC Espoon riveihin pelaamaan, kun olivat nousseet Ykköseen.”

Kausi 2010 oli jo neljäs kerta, kun Korhonen siirtyi FC Espoon riveihin vielä varsin lyhyellä uralla, mutta tällä kertaa Ykkösen puolella. Tuo kausi oli poikkeus Korhosen uralla, koska sinä kautena Joni teki siviilitöitä futiksen ohella.

”Se kausi oli vähän kummallinen, että pelit menivät tosi hyvin, mutta yhtään maalia en tehnyt, vaikka syöttöjä tuli paljon. Se kausi meni hyvin ja halusin päästä takaisin ns. ammattilaiseksi. Treenasin PK-35 Vantaan kanssa ja siinä myös HIFK:sta ja Viikingeistä soiteltiin. Lopulta uudeksi joukkueeksi valikoitui Viikingit ja se 2011 kausi olikin se läpimurtokausi Ykkösessä (10 maalia ja monia syöttöjä). Itseluottamus oli huipulla, pallo löysi taas tietään maaliin ja hyvä yhteispeli löytyi Salmikiven ja Peltosen kanssa. Iso harmi, että joukkueen menestys jäi sillä kaudella puolitiehen.”

Erinomaisen kauden jälkeen Veikkausliigassa pelannut MYPA kyseli Jonista ja tie vei testiin Myllykoskelle. Lopputulos ei ollut paras mahdollinen, vaan nilkan nivelsiteet repesi ja testi loppui siihen. Ura jatkui Viikingeissä vielä kahden kauden ajan. Pelit menivät hyvin, mutta joukkue ei nousupaikkoja hätyytellyt.

”Joukkue vaihtui aika paljon jokaiselle kaudelle ja ei sillä Viikinkien organisaatiolla oikein ollut mahdollisuutta korkeammalle tasolle. Moni joukkueesta kävi myös töissä, eikä pystytty joukkueen kanssa harjoittelemaan aamuisin. Tasoerot joukkueessa olivat aika suuria, eikä ollut mitään laaja rinkiä kierrätettävänä.”

Tämä konkretisoitui myös Jonille kauden 2013 loppupuolella, kun mies löysi oman paikkansa useasti laitapuolustajan paikalta.

”Ei se pelipaikka mikään suuri ongelma ollut, mutta monessa pelissä joutui vaihtamaan paikkaa pelin sisällä, joka totta kai vaikutti peliin aika paljon.”

Kolmen Viikinkikauden jälkeen ex-liigapelaaja Niko Kukka houkutteli Jonin PK-35 Vantaan riveihin kaudeksi 2014. Kausi meni erittäin hyvin, vaikka sarjasijoitus todella tasaisessa Ykkösessä oli kuudes. Kauden kahden viimeisen ottelun heikot tulokset tiputtivat joukkueen noinkin alas sarjassa.

Ura jatkuu Veikkausliigassa

Joni oli noussut jo hyvin kokeneeksi Ykkösen pelaajaksi, mutta Veikkausliiga kentät olivat edelleen korkkaamatta.

”Aloin olla jo siinä iässä, että jos haluaa päästä liigaan pelaamaan, niin nyt olisi se aika. HIFK:ssa oli paljon tuttuja ja tiesin, että siellä on hyvä jengi kasassa. Honkavaaralle soittelin ja jonkun aikaa siinä meni neuvotteluissa, mutta saatiin ne maaliin. Unelmat vähän varmasti muuttuvat kaikilla vuosien kuluessa, mutta oli se unelmien täyttymys päästä pelaamaan liigaa.”

HIFK:n avauskausi Veikkausliigassa oli erinomainen ja myös henkilökohtaisesti Joni pystyi näyttämään, että taso riittää sarjatasoa ylempänä.

”Kausi alkoi hieman yskähdellen. Muistan hyvin sen kauden avauksen Ahvenanmaalla, kun huomasi, että monia aika paljon jännitti mennä sinne kentälle ja kuunnella sitä tunnaria. Pelattiin aika huonosti, mutta saatiin sieltä yksi piste mukaan. Siinä meni aika monta peliä, että saatiin se avausvoitto, mutta kun Inter kaatui viidennessä pelissä, pelit alkoi menemään tosi hyvin. Alkoi myös itse huomaamaan, että hyvin pysyy täällä vauhdissa mukana.”

Avauskausi liigassa sujui mallikkaasti, vaikka tehot olivatkin vain 3+3. Seuraava kausi toi vaikeuksia joukkueelle sekä myös miehelle itselleen.

”Varmaan isoin syy meidän huonoon kauteen oli talviharjoittelu. Toisella kaudella meidät määriteltiin ammattilaisjoukkueeksi, joten treenivuorot mitä saatiin, oli aikaisemmin päivällä. Suurin osa joukkueesta kävi töissä, niin harjoituksissa oli välillä vain noin 6-7 kaveria. Iso osa veti omatoimitreeniä. Johonkin liigacupin peliin oli valmistavissa harjoituksissa seitsemän kaveria ja loput tuli sitten peliin. Eihän se lopputulos voi tietenkään olla maksimaalinen.”

Kauden aikana tapahtui paljon, mutta HIFK lopulta säilytti paikkansa Veikkausliigassa tiukan taistelun jälkeen. Kesken kauden valmentajaksi tullut Antti Muurinen ei pitänyt Jonia suosiossaan, vaan loppukauden ajan paikka löytyi enemmän vaihtopelaajan roolista. Myös ikävät pikkuloukkaantumiset vaivasivat hänen toista kautta Veikkausliigassa.

Paluu kotiin

Kauden jälkeen Jonilla ja HIFK:lla oli molemmilla halu jatkaa yhteistä taipaletta. HIFK:lla ei kuitenkaan riittäneet resurssit jatkosopimuksen tekemiseen talvella, ja Jonilla alkoi uuden työpaikan haku.

Hongan valmentajaksi saapunut Vesa Vasara soitti, että haluaisi Korhosen takaisin Honkaan. Miehen päätös paluusta kasvattajaseuraan oli helppo ja näin tapahtui paluu Honkaan 10 muualla vietetyn kauden jälkeen. Jonille oli iso asia päästä edustamaan hieman vanhemmalla iällä kasvattajaseuran edustusjoukkuetta.

”Kun lähdin nuorena kaverina Hongasta, ajattelin etten ikinä tule sinne palaamaan. Silloin Honka porskutti todella kovaa liigassa ja suunta osoitti vain ylöspäin. Monia asioita ehti tietenkin tapahtua ja kun tämä mahdollisuus paluuseen tuli, niin oli se siisti fiilis. Jopa vähän epärealistinen, että noin pitkän ajan jälkeen oli jälleen takaisin siellä, missä koko nuoruuden oli viettänyt.”

Jonin kausi Ykkösessä oli onnistunut, maalimäärä nousi kaksinumeroisiin ja myös joukkueella meni hyvin.

”Meillä oli tosi selvä päämäärä koko ajan mihin me ollaan matkalla, hyvät pelaajat ja valmennus. Itsellekin tuli uusia kokemuksia siitä, miten eri tavalla futista voidaan pelata. Vesa kävi todella tarkasti läpi sen mitä kentällä halutaan nähdä.”

Ykkösen viimeisessä ottelussa TPS ratkaisi suoran nousun itselleen ja Honka jäi toiseksi ja matkasi liigakarsintoihin. Siellä vastaan asettui Jonille hyvin tuttu vastustaja, HIFK. Honka nousi Veikkausliigaan vierasmaalisäännön turvin.

”Kyllä mielellään olisin jotain toista seuraa vastaan pelannut. Siellä oli paljon kavereita ja tiesi hyvin, kuinka paljon he ovat tehneet töitä sen eteen, että ovat päässeet pelaamaan liigaa. Ei mitään kaunoja tai pahaa sanottavaa HIFK:sta kuitenkaan ollut. Oli se vastus silti mikä tahansa, oli upea fiilis nousta Hongan kanssa.”

Joni harjoitteli todella kovaa kohti seuraavaa kautta ja tunsi olevansa erinomaisessa kunnossa.

”Cupin avausmatsissa kuului rusahdus nilkasta ja sitä vammaa lopulta kärsittiin noin puolen vuoden ajan ennen kuin se saatiin kuntoon leikkauksen avulla. Kesällä pääsin muutaman pelin pelaamaan ja ne meni ihan ok, mutta nopeasti tuli flunssa, josta toipuminen vei kokonaisuudessaan noin kuukauden aikaa keskeltä kautta. Nopeasti tämän jälkeen treeneissä taas nilkasta kuului rusahdus ja kausi oli paketissa.”

Paluu Ouluun ja siirto Pihlikseen

Vaikean kauden 2018 jälkeen Korhonen palasi vanhalle rikospaikalle Ouluun kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kauteen valmistautumista haittasi syksyllä tullut nilkkavamma, joka esti kivuitta juoksemisen aina maaliskuulle asti.

”Kun lähdin Oulusta, niin jäi fiilis, että olisi kiva sinne vielä palata ja se tuli tässä vaiheessa hyvin ajankohtaiseksi. Jälkikäteen voi sanoa, ettei ehkä olisi kannattanut. Toipuminen siitä vanhasta vammasta meni liian pitkälle ja en pystynyt niitä omia parhaita avuja näyttää kentällä pitkälti sen takia.”

AC Oulu voitti ensimmäisen kotiottelunsa vasta kauden viimeisimmässä kotiottelussa ja se kuvasti hyvin koko kautta.

”Meillä oli isot odotukset kauteen ja hyviä pelaajia. Mun mielestä me taktisesti keskityttiin hieman väärin asioihin harjoittelussa. Ei oltu tarpeeksi hyvin valmistauduttu peleihin ja monet meistä pelaajista alisuoritti ihan henkilökohtaisesti. Oli aika ihmeellinen fiilis monen kotimatsin jälkeen ja sitä ongelmaa oli aika vaikea käsitellä.”

Jo toinen vaikea kausi perätysten sai Jonin priorisoimaan muita asioita.

”Paluu pk-seudulle oli selvä ja ikää alkaa olemaan sen verran, että alkoi tuo ihan oikea työelämä kiinnostamaan. Tiesin, että ”Eski” ja OP oli pelannut edellisen kauden PK-35:ssa ja kyselin kundeilta jengistä. Tuli hyvä fiilis siitä, että täällä yritetään tehdä asioita niin ammattimaisesti, mitä se on vain mahdollista näillä resursseilla. Täällä on motivoituneet valmentajat ja oli halu pelata sellaisessa joukkueessa, joka haluaa menestyä. Tämä vaikutti selvästi parhaimmalta paketilta.”

Jatkon suhteen Korhonen menee maltillisesti vuosi kerrallaan.

”Tulevaisuus riippuu paljon siitä, miten paikat kestää, miten hyvin futis mahtuu muihin aikatauluihin ja tietenkin omasta motivaatiosta. Tavoitteet menee aika käsikädessä PK-35:n kanssa, että tuskin tulee kovemmalle sarjatasolle enää siirryttyä, mutta jos täällä pystytään nousemaan, se on asia erikseen.”

 

 

Mitkä on Joni Korhosen elämän ottelut?

#3 FC Honka – EIF 4-2 (Ykkösen ottelu syyskuulta 2017)

"Uran ainoa hattutempu aikuisten peleissä. Oli siistiä tehdä se paikassa (Tapiolan urheilupuisto), jossa niitä on junnuna tehnyt monia."

#2 HIFK – FC Honka 1-1 (Veikkausliigakarsintaottelu marraskuulta 2017)

"Sai kunnian nousta liigaan oman kasvattajaseuran kanssa. Fiilis matsissa ja se henkinen latautuminen matsin ympärillä oli sellainen mitä ennen ei ole kokenut."

#1 HIFK – HJK 1–1 (Veikkausliigaottelu huhtikuulta 2015)

#Ensimmäinen Stadin derby vuosikymmenien jälkeen. Me lähdimme selvänä altavastaajana matsiin ja itse pääsin laittamaan historiallisen maalin pilkulta sisään. Uskomaton ilta ja tunnelma."

 

 

Kiitokset Jonille haastattelusta. Kohta nähdään ”Korkki” punamustassa paidassa myös kentän puolella.