PK-35:ssa minulla on aina ollut hyvä olla.

Pohjois-Helsingin kasvatti Anita Abu pääsee neljän vuoden tauon jälkeen pelaamaan maan korkeimmalla sarjatasolla. Tällä kertaa PK:n raitapaidassa, joka on Abulle tuttu jo juniorivuosilta.

 

 

Maalinteosta nauttiva hyökkääjä on kulkenut jalkapalloilijana pitkän matkan ympäri Helsinkiä. Ensimmäiset kosketukset palloon otettiin Atlantiksen paita päällä jo 5-vuotiaana. Abu pelasi samanaikaisesti toista sarjaa myös Puistolan Urheilijoissa, jossa hän tapasi ensimmäistä kertaa sittemmin PK-35:n tyttö- & naisjoukkueiden valmennuksen parissa jo pitkään toimineen Anne-Marie Weckströmin.

 

- Ensimmäiset muistot futiksesta piirtyy Nurkkatien ala-asteen hiekkakentälle Puistolassa. PuiUsta siirryimme joukkueena Käpylän Palloon, missä valmennus jatkui "Anskun" ja Rantasen Ramin ohjauksessa. "Räde" on ehdottomasti se valmentaja, joka on eniten vaikuttanut kehitykseeni.

 

- Olemme tulleet hyvin toimeen ja ymmärtäneet toisiamme. Olen aina ollut melko luova ja herkkä, joten minulle ei ole oikein sopineet ne valmentajat, jotka huutaa tai neuvoo liikaa. Räde on osannut vaatia tarpeeksi, mutta aina on ollut huumoria mukana, mikä on minulle tärkeää!

 

Meillä on Amandan kanssa todella hyvä kemia kentällä.

 

KäPasta tie vei ensimmäistä kertaa Punamustiin, kun koko joukkue siirtyi Käpylästä Pihlajamäkeen. Samalla Abu palasi kotimaisemiin Pohjois-Helsinkiin.

 

- PK:ssa minulla on aina ollut hyvä olla. Meillä oli junnuissa tosi taitava jengi ja kaiken kruunuksi voitimme B-tyttöjen Suomen mestaruudenkin. Mutta erityisesti mieleen on jäänyt paljon hienoja muistoja ja ennen kaikkea upeita ihmisiä. Olen saanut seurasta lukemattomia hyviä kavereita.

 

Yksi näistä kavereista on joukkueen kapteeni Amanda Rantanen. Tämä tehoduo on kulkenut kimpassa lähes koko uransa aina nuorisomaajoukkueita myöten. Parivaljakko pelasi yhdessä myös silloista Naisten Liigaa HJK:n paidassa.

 

Kuva: Joakim Hall

 

- Meillä on Amandan kanssa todella hyvä kemia kentällä. On helppoa pelata, kun tietää toisen pelityylin lähes täydellisesti, mutta aina on tietysti parannettavaa. Uskonkin, että pelien laadukas kuvaaminen Kansallisessa Liigassa auttaa meitä kehittymään entistä paremmiksi, kun voimme tutkia otteitamme videolta pelien jälkeen. Tulemme toistemme kanssa erinomaisesti toimeen myös kentän ulkopuolella, mistä on luonnollisesti apua peleissäkin.

 

Kahden liigakauden jälkeen Abu pelasi kauden verran Naisten Ykköstä Malmin Palloseurassa. "Mapsista" helsinkiläishyökkääjä palasi taas PK:n tuttuun raitapaitaan kaudeksi 2018, eli tuleva kausi on Anitalle järjestyksessään kolmas Punamustien edustusjoukkueessa.

 

 

Jalkapallo ei suinkaan ole ollut Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa tradenomiksi opiskelevan Abun ainoa harrastus. Monipuolisesta lajitaustasta on varmasti ollut hyötyä myös kehityksessä jalkapalloilijana.

 

- Olen aina ollut halukas harrastamaan kaikkea mahdollista ja kaikenlaista on tullutkin kokeiltua. Koripalloa pelasin jonkin aikaa ala-asteella ja olin ihan hyväkin siinä. Pelasin 95-97-syntyneiden harrastejengissä KaPossa ja olisin päässyt '96-tyttöjen joukkueeseenkin. Treenit meni sen verran paljon päällekkäin, että jostain piti luopua, vaikka kova halu oli jatkaa koristakin.

 

- Futis vei siis voiton, kun sitä olin jo pelannut kauemmin. Olen myös harrastanut luistelua, sirkuskoulua, sulkapalloa sekä tanssia. Telinevoimisteluakin taisin kokeilla! Yleisurheiluharjoittelua taas tuli futiksen kautta, kun Ansku valmensi myös sillä puolella.

 

Kuva: Joakim Hall

 

Menestystäkin 22-vuotias Abu on päässyt maistamaan uransa aikana; mm. Gothia Cup-mestaruus sekä U16-maajoukkueturnauksen pronssiottelun voitto ja kaksi tehtyä maalia tuossa pelissä. Myös viime syksyn liiganousu oli iso juttu, mutta yksi turnaus ja peli on jäänyt erityisen hyvin mieleen.

 

- Palloliiton piirien välinen Piirijoukkue Cup vuonna 2012 meni melko putkeen. Finaalissa oli vastassa Uusimaa. Varsinainen peliaika päättyi 2-2 ja voitettiin turnaus lopulta rankkareilla. Tein meidän molemmat maalit ja olin viimeinen laukoja rankkarikisassa. Pilkku sisään ja juhlat käyntiin! Muistan vieläkin sen fiiliksen ja miten hyvin se peli meni! Minut valittiin myös koko turnauksen All Stars -joukkueeseen.

 

Paluuta liigapeleihin Anita odottaa jännityksellä.

 

- Hieman jopa jännittää ja on ihan kiva nähdä, mihin oma taso riittää. Olen niin eri tilanteessa kuin silloin lukioikäisenä urheilijana. Toisaalta on ehkä helpompaa lähteä peleihin, kun en enää aseta itselleni niin paljon paineita kuin aiemmin. Odotan innolla, mihin hieno joukkueemme yltää seurahistorian ensimmäisellä naisten liigakaudella!