PUNAMUSTIEN HISTORIAA 1935-2020

Pallokerho-35 on juhlavuotensa 2020 aikana julkaissut seuran 85-vuotisesta taipaleesta 22-osaisen juttusarjan, joka käsittelee punamustien värikästä historiaa syyskuusta 1935 nykypäivään saakka. Ennen kuin PK-35 täyttää lauantaina 19.9. virallisesti vuosia, voit lukea sarjan nyt kokonaan alkuperäisessä muodossa. Antoisia lukuhetkiä!

19.9.1935

OSA 1: 2020 on Pallokerho-35 ry:n juhlavuosi, sillä seura täyttää syksyllä kunnioitettavat 85 vuotta! Tämä juttusarja käsittelee alkaneen vuoden aikana PK-35:n seurahistorian eri vaiheita.

Viipuri, 19. syyskuuta 1935. Ravintola Funkiksen sivuhuoneeseen on kokoontunut 36 joukkuepallopelien ystävää, jotka aikovat perustaa kaupunkiin uuden urheiluseuran. Ylioppilas Yrjö Tolvanen kertoo tilaisuuden avaavassa puheessaan syitä, miksi hanke on kaupungille erittäin tärkeä tai jopa välttämätön.

Ilta etenee kokouksen puheenjohtajaksi valitun Tolvasen sekä sihteeriksi nimetyn hra Lauri Pajalan johdolla hyvin hedelmällisissä merkeissä. Aluksi hyväksytään, että seuran nimeksi tulee Viipurin Pallokerho (ViPK), minkä jälkeen harjoitettaviksi urheilumuodoiksi sovitaan jalka-, käsi- ja jääpallo.

Uunituoreen seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valitaan hra Pauli Tarvonen sekä johtokuntaan hrat Paurio, Ehola, Tolvanen, Vatanen, Pajala, Mättö ja Myyryläinen. ViPK:n jäsenmaksuksi määritellään alle 18-vuotiaille 5:- ja tätä vanhemmille 10:- sekä sisäänkirjautumismaksuksi kaikille 5:-.

Tästä saa alkunsa uuden viipurilaisseuran vireä toiminta, joka on myöhempinä vuosina siirtyvä maailmanhistoriallisten mullistusten vuoksi maan pääkaupunkiin Helsinkiin. Punamustien nimi muuttuu muotoon Pallokerho-35 ry (PK-35) sotatoimien jo päätyttyä vuonna 1948. Edessä on värikäs tulevaisuus, vaikka tätä ei vielä tällöin tiedetä.

Viipurista Helsinkiin

OSA 2: Kun ViPK:n synnyinkaupunki Viipuri on sotien yhteydessä menetetty itärajan taakse, suuri osa kaupungin asukkaista lähtee Helsingin suuntaan etsimään uutta kotipaikkaa.    

Eletään loppuvuotta 1947, kun syntyy ajatus Viipurin Pallokerhon toiminnan jatkamisesta Helsingissä. Tunnustelut pääkaupunkiseudulla osoittavat, että kiinnostusta löytyy. Niinpä ViPK:n perustajajäseniin kuuluva Unto Pirinen laatii lehti-ilmoituksen ja kutsuu koolle aihetta valmistelevan kokouksen, joka pidetään Helsingin Messuhallissa 7. tammikuuta 1948.

Paikalle saapuu kaksitoista henkilöä, mutta varsinainen toimeenpaneva kokous järjestetään pari viikkoa myöhemmin eli 23.1. Suomen Latu ry:n tiloissa. Läsnä on kaksikymmentä henkilöä, jotka valitsevat seuran puheenjohtajaksi kokouksen koolle kutsuneen Pirisen sekä varapuheenjohtajaksi Heikki Mattilan.

Seuran nimeksi vahvistetaan Pallokerho-35 ry (PK-35). Samalla kilpailuohjelmaan otetaan jalka- ja jääpallon lisäksi lentopallo. Kokous pitää erittäin merkittävänä, että Viipurin Pallokerhon toimintaa voidaan jatkaa Helsingissä. Punamustista osallistuu jo vuoden 1948 piirisarjoihin kaksi jalkapallojoukkuetta, joiden pelaajarunko koostuu pitkälti entisistä viipurilaispojista.

Toiminnan alkuaikoina tarvitaan paljon rahaa mm. varustehankintoihin. Alkupääoma saadaan pääosin arpajaisista, jotka saavuttavat suuren suosion. Lisäksi järjestetään perheiltamia, joita vietetään Helsingin keskustassa sijaitsevalla Cottonklubilla. Seurassa eletään uutta alkua ja katsotaan toiveikkaasti tulevaisuuteen.

1950-luvun kasvukipuja

OSA 3: Suomen kyettyä vuonna 1952 maksamaan sotakorvaukset loppuun ja järjestettyä Helsingissä saman 1952 kesäolympialaiset myös PK-35:ssä eletään uutta jälleenrakennuskautta. 

Punamustien puheenjohtaja Asko Hartikainen joutuu syksyllä 1955 myöntämään kylmän tosiasian: seuralla ei ole riittävästi toimihenkilöitä, pelaajia, valmentajia, eikä rahaa. Koska viipurilaislähtöiset jäsenet ja taustahenkilöt ovat käyneet vähiin, toiminnan mielekkyydestä ja tarpeellisuudesta on käytävä perusteellinen keskustelu.

Hartikaisen ja tulevan kunniapuheenjohtajan Martti Karjalaisen välisen neuvonpidon jälkeen päätetään, että PK-35:n alkuperäistä henkeä ei haluta haudata, vaan viedä sitä pääkaupungissa edelleen eteenpäin. Toiminta siis jatkuu, Hartikainen jatkaa puheenjohtajana, ja Karjalainen valitaan varapuheenjohtajaksi.

Keväällä 1956 alkaa punamustien entisten junioripelaajien paluumuutto. Osa jo aikuisikään ehtineistä pelimiehistä on välillä vaihtanut seurakseen Sudet, mutta nyt he haluavat useiden kaveriensa tavoin palata PK-35:een. Tämä on punamustien koko tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä asia.

Seuran toiminta keskittyy lähinnä Kallion kaupunginosaan. Kun jalkapalloinnostus alkaa levitä, se kääntää PK-35:n jäsenmäärän taas nousuun. Vaikka kausi 1956 joudutaan aloittamaan piirin alasarjoista, seuran tulevaisuus on turvattu ainakin lähivuosien ajaksi.

25 vuotta täyteen

OSA 4: Kun 1950-luku on ehtinyt vuosikymmenen jälkipuoliskolle, PK-35 laajentaa toimintaansa kohti pohjoista Helsinkiä.

Punamustien jalkapalloilijoiden aloitettua talviharjoittelunsa Pakilan Uudella kansakoululla kaupunginosasta tulee seuran uutta toiminta-aluetta. Vuoden 1956 lopussa PK-35:n jäsenmääräksi kirjataan 156 ja toimintasuunnitelmaan toiseksi päälajiksi jääpallo.

Seuraavana vuonna puheenjohtajaksi valitaan aiemmin varapuheenjohtajana toiminut Martti Karjalainen, joka on tärkeässä roolissa, kun seuralle suunnitellaan viipurilaista alkuperää kunnioittava uusi V-kuvioinen pelipaita. Värit säilyvät perinteiden mukaisesti punaisena ja mustana.

Koska PK-35:ltä puuttuu yhä oma merkki, myös sellainen on suunniteltava. V-teema halutaan edelleen säilyttää, mutta toteutetaan nyt tuplana eli W-muodossa, joka viittaa sekä usein käytettyyn kirjoitusasuun ”Wiipuri” että muuttolintuihin. Olihan seura jäsenineen joutunut sodan seurauksena jättämään kotikaupunkinsa ja muuttamaan uudelle paikkakunnalle.

Ennen vuosikymmenen vaihdetta PK-35:een liittyy koko ajan lisää niin entisiä viipurilaisia kuin juniori-ikäisiä helsinkiläisiä. Kun seura järjestää toukokuussa 1960 arvokkaan 25-vuotisjuhlatilaisuutensa, Balderin juhlasalissa ollaan aidosti ja tervehenkisesti ylpeitä punamustien vaativasta matkasta nykyhetkeen. Edessä on nyt tasaisen kasvun ja kehityksen vuosikymmen.

Nappulasarja käyntiin

OSA 5: 1960-luku on PK-35:ssä merkittävä kasvun ja kehityksen vuosikymmen, jonka alkuvuosina seuraan perustetaan oma nappulasarja.

Vuonna 1961 Helsingin piirisarjojen nuorimmat pelaajat ovat 10-12-vuotiaita, mutta PK-35 alkaa järjestää toimintaa tätäkin nuoremmille pojille. Syntyy punamustien oma nappulasarja, jonka joukkueet tulevat eri kaupunginosista.

Joukkueet nimetään tunnettujen jalkapallomaiden mukaan, minkä halutaan luovan jännitystä poikien mielikuvissa. Ensimmäisessä sarjassa pelaavat Uruguay (Kallio), Brasilia (Pakila), Argentiina (Pohjois-Haaga), Italia (Pakila) ja Ranska (Töölö).

Aktiivinen varhaisnuorisotoiminta nostaa PK-35:n jäsenmäärän vuoden 1961 aikana jo yli kahdensadan. Samalla tarvitaan lisää valmentajia ja muita toimijoita – ja heitähän löytyy. Tämä luo vahvaa seurakulttuuripohjaa, joka elää ja kehittyy yhä tänäkin päivänä.

Punamustien futaajat harjoittelevat 60-luvun alkupuolella lähinnä Brahen kentällä Kalliossa, Pallokentällä Töölössä ja Raviradalla Käpylässä. Talvisin käytetään koulujen voimistelusaleja, kunnes siirrytään treenaamaan ulos keväthangille. Toiminta elää ja voi hyvin. 

Pihlis ydinalueeksi

OSA 6: PK-35:n 30-vuotisjuhlaa vietetään lokakuussa 1965 ravintola Laulumiehissä. Seuran jäsenmäärä on vuoden päättyessä 224.

Jo seuraavana vuonna punamustien toiminta laajenee Pihlajamäen uuteen kaupunginosaan. Lähiö on rakennettu pääosin vuosina 1959-65. Luonnonläheinen asuinalue tarjoaa erinomaisen ympäristön ja monipuoliset mahdollisuudet lukuisten lapsiperheiden liikuntaharrastukselle.

”Pihliksen” uuden futiskentän avausottelu pelataan 13. toukokuuta 1966 PK-35:n ja Makkabin C-juniorien kesken. Punamustissa harrastetaan jalkapallon ohella jääpalloa, kaukalopalloa ja maahockeyta. Seurasta osallistuu ensimmäistä kertaa joukkue futiksen talvisarjaankin.

Vuoden 1967 piirisarjoissa pelaa PK-35:stä yhteensä seitsemän joukkuetta. Seuran D-juniori Jorma Salonen voittaa Helsingin piirin tekniikkamestaruuden, mikä on yksi osoitus punamustien koko ajan kehittyvästä toiminnasta ja yhä paremmista harjoitusoloista.  

Seuran varainhankintakeinoina käytetään muun muassa puhelinluetteloiden jakoa ja teatteriesitysten myyntiä. Aito talkoohenki vahvistuu vuosi vuodelta, millä on ratkaisevan tärkeä vaikutus toiminnan jatkuvuuteen ja punamustien koko tulevaisuuteen.

Kasvua ja kehitystä

OSA 7: Kun toiminnan pääpaino on jo vakiintunut Pihlajamäkeen, PK-35:n tulevaisuus näyttää taatulta ja vakaammalta kuin ehkä koskaan aiemmin.

Seuran jäsenmäärä jatkaa tasaista nousuaan sitä mukaa, kun Pihlikseen muuttaa lisää lapsiperheitä. Punamustien toimintakertomuksessa vuodelta 1969 on 23 konekirjoitusliuskaa, kun niitä oli esimerkiksi 1948-51 ollut vain yhdestä kolmeen. Toiminta kasvaa ja kehittyy koko ajan.

PK-35:n virallinen lippu vihitään käyttöön marraskuussa 1970 seuran täytettyä syyskuussa 35 vuotta. Seuraavana vuonna punamustista osallistuu niin piirisarjoihin kuin seuran omaan nappulasarjaan kymmenen joukkuetta. A- ja B-juniorit voittavat jopa piirinmestaruuden.

Uudeksi varainkeruumuodoksi otetaan käyttöön bingotoiminta. Myös harjoitusoloja halutaan kehittää. Kaupunginhallitus saa keväällä 1973 kirjelmän, jossa valtuutettu Pentti Ukkola pyytää ryhdyttävän ”kiireellisiin toimenpiteisiin Pihlajamäki-Pihlajisto alueen urheilutilojen rakentamiseksi niin, että jo kesällä 1973 on urheilijain käytettävissä lisäpukeutumistilaa pesumahdollisuudella”.

PK-35:n jäsenmäärä on noussut jo lähelle viittäsataa. Aikuisten tasolla miesten edustusjoukkue nousee syksyllä 1974 kolmosdivisioonaan ja voittaa samalla kaudella lisäksi piirin kakkosluokan mestaruuden, joka saavutetaan myös jääpallossa. Pian 40-vuotias seura voi hyvin.

Kehitys maksaa

OSA 8: Vaikka PK-35 joutuu yhä odottelemaan Pihlajamäen kentän kunnostus- ja kehitystöitä, seura elää 1970-luvun jälkipuoliskolla enimmäkseen hyviä vuosia.

Punamustien 40-vuotisjuhlatilaisuus järjestetään Käpylän Karjalatalolla 20. syyskuuta 1975. Jokainen seuran 21 jalkapallojoukkueesta pelaa saman viikonlopun aikana juhlaottelun Pihliksessä. Paikalle saadaan yhteensä yhdeksän vierailevaa joukkuetta.

Seuraavana vuonna PK-35:n talous joutuu koville, sillä sarjojen osallistumismaksuihin tehdään merkittäviä korotuksia. Kuluja lisäävät myös pelaajavakuutukset sekä bensan noussut hintataso. Vaikeudet kuitenkin voitetaan ilman pysyviä haittoja.

Seuran nappulasarjatoiminta jatkaa kasvuaan. Vuonna 1977 mukana on jo kuusitoista joukkuetta ja 26 innostunutta valmentajaa. Seuraavana kesänä käynnistyy punamustien nais- ja tyttöfutistoiminta, jonka avaustilaisuus järjestetään Pihlajamäessä 12. kesäkuuta 1978.

Saman kauden päätteeksi miesten edustusjoukkue nousee takaisin III divisioonaan pudottuaan sarjasta kolme vuotta aiemmin. Samalla jatkuu kova työ Pihliksen kenttäolojen parantamiseksi. Rahoittaakseen näitä töitä seura tarjoaa ja myy omia joulupukkipalveluitaan.

Talous kovilla

OSA 9: Tammikuussa 1980 voimaan tullut liikuntalaki antaa valtiolle mahdollisuuden avustaa valtakunnallisia liikuntajärjestöjä SPL mukaan lukien, mutta PK-35 elää taloudellisesti kovia aikoja.

Vielä vuonna 1981 esimerkiksi myyjäiset ja lähialueen palveluopashanke pitävät 448 jäsenen seuran talouden melko hyvässä kunnossa. Vain kaksi vuotta myöhemmin tilanne on muuttunut, sillä sarjojen osanottomaksut ovat nousseet huomattavasti.

Kipeästi tarvittavaa rahaa pyritään keräämään mm. joulumyyjäisistä, joissa PK-35:n naisjaoston rooli on ratkaisevan tärkeä. Seuran jäsenmäärä on vuoden 1984 päätteeksi 429 eli kääntynyt lievään laskuun. Suuntaus ei kuitenkaan aiheuta suurta huolta.

80-luvun alkupuolisko on tietyistä vaikeuksista huolimatta urheilullisesti vakaata ja lupaavaa aikaa. PK-35:n naisten jalkapallojoukkue osallistuu MM-kisavuonna 1982 ensimmäistä kertaa piirisarjaan. Miesten edustusjoukkue puolestaan palaa taas III divisioonaan pelattuaan kaksi edellistä kautta sarjatasoa alempana.

Myös junioritoiminta voi hyvin. Joukkueet osallistuvat yhä aktiivisemmin turnauksiin niin Suomessa kuin ulkomailla. Suosittuja tapahtumia ovat esimerkiksi tanskalaiset junnuturnaukset. Punamustissa on samalla alettu suunnitella ja valmistella seuran 50-vuotisjuhlallisuuksia.

50 vuotta täyteen!

OSA 10: PK-35 toteuttaa syksyllä 1985 monipuoliset juhlallisuudet 50-vuotisen taipaleensa kunniaksi. Hienosta seurahistoriasta ollaan terveesti ylpeitä.

Pihlajamäen kentällä järjestetään syyskuussa kaksi juhlaturnausta, joihin osallistuu kuudestatoista seurasta yhteensä 32 D-, E-, F- ja G-juniorien joukkuetta. Kuun viimeisenä viikonloppuna pelataan vielä erityiset juhlaottelut punamustien kaikille nappuloille sekä vierailijoille kuudesta eri seurasta.

Juniorien 50-vuotisjuhla ja palkintojenjako järjestetään 29. syyskuuta Pihlajamäen ala-asteella sekä koko seuran virallinen 50-vuotisvastaanotto ja juhlaillallinen 19. lokakuuta Käpylän Karjalatalolla. Juhlapuheissa muistellaan luonnollisesti punamustien värikästä historiaa Viipurista Helsinkiin.

Seuraavana vuonna Pihliksen kentälle valmistuu kauan odotettu sosiaalirakennus asianmukaisine pukeutumis-, peseytymis- ja saniteettitiloineen. Samalla avataan kioski, jonka seura saa hoitaakseen. Vuoden 1986 jäsenmäärä on 386 eli jonkin verran pienempi kuin vuosikymmenen alkupuolella.

PK-35:n miesfutiksen pohjanoteeraus osuu syksyyn 1987, kun edustusjoukkue putoaa V divisioonaan. Junioripuolella menee sen sijaan hyvin punamustien saavuttaessa piirisarjojen useita kärkisijoituksia. Samalla seuran oma nappulasarja jatkaa yhä aktiivista toimintaansa.

Vauhti kiihtyy

OSA 11: PK-35 on vuonna 1988 toiminut pääkaupunkiseudulla tasan neljäkymmentä vuotta. Seuran alkuajat Viipurissa tuntuvat jo kaukaiselta historialta.

Punamustien juniorijoukkue saavuttaa tuona kesänä seuran ensimmäisen mitalisijoituksen Helsinki Cupissa. Sen tuovat kotiin E-juniorit, joiden riveissä pelaa mm. Jarno Tuunainen. Tasan kymmenen vuotta myöhemmin hän edustaa kasvattajaseuraansa Veikkausliigassa.

Vuosikymmenen vaihde on miesten edustusjoukkueelle menestyksekästä aikaa. Kale Rantasen valmentama miehistö nousee 1989 Neloseen ja vuotta myöhemmin Kolmoseen. Myös nais- ja tyttöfutis kehittyvät isoin askelin. Kirsi Lindqvist valitaan 1990 tyttöjen maajoukkueeseen.

Vuonna 1991 näkee päivänvalon historian ensimmäinen PK-Sanomat. Debyyttijulkaisussa on kuusitoista sivua. Vuoden päätteeksi lasketaan, että punamustia edustaa jo melkein sata tyttöjalkapalloilijaa. Lisäksi Tuunainen voittaa tuona syksynä Helsingin piirin taitomestaruuden.

PK-35:n jäsenmäärä on vuonna 1992 noussut jo 420:een. Toimihenkilöitäkin on pitkälti yli viisikymmentä. Miesten edustusjoukkue sijoittuu Kolmosessa viidenneksi, A- ja B-juniorit ikäluokkiensa ykkösdivareissaan kolmanneksi ja kuudenneksi. Kunnes seuraavana vuonna tapahtuu jotakin hyvin mielenkiintoista.

Kohti liigaa

OSA 12: 1990-luku on PK-35:n miesten edustusjoukkueen historian menestyksekkäintä aikaa. Nousukiito henkilöityy pitkälti seuran omaan kasvattiin Pasi Rautiaiseen.

Eletään kesää 1993, kun hienoa huippupelaajauraansa lopetteleva Rautiainen, tuolloin 32, ryhtyy ensin miesten tekniseksi neuvonantajaksi ja seuraavalla kaudella joukkueen päävalmentajaksi. Kovasti tavoiteltu nousu Kakkoseen toteutuu heti syksyllä 1994.

Kaksi vuotta myöhemmin matka jatkuu Ykköseen ja kauden 1997 päätteeksi Veikkausliigaan. Punamustilla on 90-luvun puolivälin tienoilla aina sarjatasolleen hyvin nimekäs joukkue, joka koostuu useista Veikkausliigassakin esiintyneistä pelaajista. Rautiaisen erittäin vaativa valmennusote on menestyksen lopullinen tae.

Vaikka PK-35 juhlii syksyllä 1995 jo 60-vuotista taivaltaan, vasta edustusjoukkueen tunnettu päävalmentaja herättää median ja suuren yleisön kiinnostuksen punamustia kohtaan. Seurasta syntyy näinä vuosina julkinen kuva hyvin tiiviistä paikallisyhteisöstä, jota PK-35 nimenomaan onkin.

Myös SPL:n Helsingin piiri huomioi seuran hyvän menestyksen. Vuonna 1996 Tarmo Janhonen saa piirin puheenjohtajapalkinnon, Rautiainen valitaan vuoden valmentajaksi ja PK-35 parhaaksi seuraksi. Kaudeksi 1998 varmistunut historiallinen liigapaikka luonnollisesti vain vahvistaa punamustien asemaa valtakunnallisella futiskartalla.

Ikimuistoinen 1998

OSA 13: Kun PK-35 on syyskuussa 1998 ehtinyt 63 vuoden ikään, punamustien miesten edustusjoukkue pelaa Veikkausliigassa jopa Suomen mestaruudesta.

Futisvuosi 1998 on PK-35:lle aivan erityinen. Seurahistorian ensimmäinen kausi miesten pääsarjassa luo Pihlajamäen ympäristöön kovaa innostusta punamustia ja paikallista jalkapalloa kohtaan. PK-35:n kotipelien yleisöennätys 3735 syntyy pääkaupungin kuumassa derbyssä HJK:ta vastaan.

Nimekkään ja kokeneen joukkueen ydinrunkoon kuuluvat PK-35:n omista kasvateista päävalmentaja Pasi Rautiainen, puolustaja Jarno Tuunainen sekä Ruotsin Allsvenskanista kotiin palannut keskikenttämies Rami Rantanen. Sarjakaudella yhdeksän osumaa viimeistelevä Kalle Lehtinen sijoittuu Veikkausliigan maalintekijätilastossa neljänneksi.

Loppukauteen saakka jopa mestaruudesta taisteleva ja sarjassa vähiten maaleja (24) päästävä joukkue jää lopulta Hakan ja VPS:n taakse kolmanneksi. 44 pistettä 27 liigapelistä sekä paikka Suomen Cupin loppuottelussa ovat katkerasta finaalitappiosta huolimatta loistosaavutuksia.

Jo ikimuistoisen kauden aikana on ollut tiedossa, ettei Pukinmäen piskuinen kenttä ole kestävä ratkaisu liigajoukkueen kotipelipaikaksi. Tiedossa on ollut muutakin talouteen liittyvää, joka kärjistyy ja konkretisoituu vasta myöhemmin. Kun syksy pimenee, raju totuus iskee kovaa päin kasvoja.

Isku päin kasvoja

OSA 14: Kun PK-35:n historiallinen debyyttikausi Veikkausliigassa on syksyllä 1998 päättynyt punamustien kolmanteen sijaan, joukkueen taustalla tapahtuu isoja asioita.

Liigatason taloudellisten vaatimusten aiheuttamat ongelmat eivät ole yleisesti tiedossa, joten kova uutispommi tulee useimmille täysin puun takaa. Kun saadaan tietää, että PK-35:n miesten edustusjoukkue siirtyy Hjallis Harkimon omistukseen ja muuttuu FC Jokereiksi, tuntuu kuin osa punamustien sielusta olisi kuollut.

Pimeän syksyn sateiset päivät ovat erityisen synkkiä PK-35:n kannattajille. Äkillistä suruaikaa kestää aikansa, kunnes tajutaan, että eihän itse seura ole kadonnut mihinkään. Samalla kun junioriorganisaatio voi hyvin ja kehittyy koko ajan, miesten edustusjoukkue jatkaa pelaamista Kolmosessa.

Pari kuukautta ison järkytyksen jälkeen saadaan hyviä uutisia: Viikinmäkeen on valmistunut PK-35:n ensimmäinen oma futishalli! Hankkeen vahva taustavoima Markku Hynninen kiittää avajaispuheessaan talkoolaisia ripeästä työstä ja korostaa hallin jatkavan seuran uutta kehitystä.

Punamustien joukkueet pääsevät nyt valmistautumaan sarjakauteen huomattavasti aiempaa paremmissa harjoitusoloissa. Vuonna 1999 niin naisten edustusjoukkueella kuin A- ja B-pojilla on paikka ykkösdivisioonassa. Eri ikäluokkien juniorit puolestaan saavuttavat sarjoissaan ja turnauksissaan useita mitalisijoja.

Hki Cupin voitto!

OSA 15: 2000-luvun alkuvuodet ovat PK-35:ssä hyvää ja lupaavaa aikaa. Vuosituhannen juuri vaihduttua seurassa pelaa jo yli kuusisataa jalkapalloilijaa.

Eletään kesäkuuta 2000, kun 65-vuotias PK-35 osallistuu Karjalan Liiton 60-vuotisjuhliin Helsingin jäähallissa. Tapahtuman yhteyteen on rakennettu urheilunäyttely, joka käsittelee kymmenien Viipurissa perustettujen seurojen historiaa ja nykypäivää. Juhlissa vierailee yli 20 000 henkilöä.

Hyvänä esimerkkinä punamustien tasaisesta kasvusta on kesän 2001 Helsinki Cup, johon seurasta osallistuu peräti 21 joukkuetta. Kauden päätteeksi saavutetaan myös menestystä A- ja B-poikien noustessa ikäluokkiensa SM-sarjaan sekä miesten edustusjoukkueen palatessa Kakkoseen päävalmentajanaan Janne Viljamaa.

Seuraavan vuoden Helsinki Cup jää punamustaan seurahistoriaan, sillä PK-35:n joukkue ottaa tuolloin ikäluokkansa ensimmäisen turnausvoiton. Kyseessä on ysinelosten PK-35 City, jossa pelaavat Timo Viljamaan ja Anssi Klingan valmennuksessa muun muassa tulevat poikamaajoukkuepelaajat Joel Pohjanpalo, Matti Klinga ja Youness Rahimi.

Miesten ensimmäinen kausi liiton pääsarjoissa (Veikkausliiga, Ykkönen, Kakkonen) vuoden 1998 jälkeen sujuu hieman nihkeästi, mutta joukkue sijoittuu lohkossaan lopulta yhdeksänneksi ja säilyttää paikkansa Kakkosessa. Tämä luo hyvän pohjan kahdelle seuraavalle menestyskaudelle.

Juhlasta toiseen

OSA 16: PK-35 voittaa kaudella 2003 miesten Kakkosen etelälohkon, mutta paikka Ykkösessä jää nousukarsinnassa Mikkelin Palloilijoita vastaan vain maalin päähän.

Nousu toteutuu jo seuraavana vuonna punamustien voittaessa karsinnoissa JJK:n yhteismaalein 2-0 sekä KPV:n peräti 8-1. Miesten edustusjoukkueen toimintamahdollisuuksia lisää edellisen kauden päätteeksi solmittu yhteistyösopimus liigaseura MYPAn kanssa.

2004 on PK-35:lle miesten sarjanousun lisäksi tärkeä vuosi myös junioripuolella. Pihlajamäen kentän yhteyteen valmistuu seuran uusi harjoituskuplahalli, joka on rakennettu yhteistyössä Helsingin Uuden Yhteiskoulun kanssa. Lämmitettävä tekonurmipohjainen halli toimii arkipäivisin koulun käytössä ja muina aikoina punamustien juniorien treenipaikkana.

PK-35 saavuttaa kaudella 2004 loistomenestystä miesten ohella poikajunioreissa. B-junnujoukkue voittaa seurahistorian ensimmäisen nuorten sarjojen SM-mitalinsa sijoittuessaan ikäluokkansa ylimmällä sarjatasolla kolmanneksi.

PK-35 järjestää 70-vuotisen taipaleensa kunniaksi miesten juhlaturnauksen, joka pelataan Talin hallissa helmikuussa 2005. Mukana ovat isäntäjoukkueen lisäksi MYPA, FC Viikingit, JJK, KäPa, FC Kontu, HyPS ja LPS. Seuran talous on juhlavuonna hyvällä mallilla, sillä tilinpäätökseen kirjataan 5212,99 euron ylijäämä.

Naiset Ykköseen!

OSA 17: Eletään vuotta 2006, kun PK-35:n jäsenmäärä kasvaa merkittävästi Allianssi-juniorit ry:n joukkueiden useiden pelaajien siirtyessä punamustiin.

Seurassa on nyt noin 700 jalkapalloilijaa sekä lisäksi nappulasarjoissa pelaavat tytöt ja pojat. Kasvu on ollut huomattavaa, sillä esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa pelaajamääräksi kirjattiin noin 400. Kausi 2006 on myös tuloksellisesti menestyksekäs B-poikien voittaessa Helsinki Cupin ja 1995-ikäluokan tyttöjen juhliessa Stadi Cupin ykkössijaa.

Seuraavana vuonna naisten edustusjoukkue nousee Ykköseen häviämättä sarjakauden aikana otteluakaan. Punamustiin on siirtynyt iso määrä naapuriseura HPS:n entisiä B-tyttöjä, mutta paras maalintekijä on kokenut kapteeni Anna Virolainen, joka on pelannut PK-35:ssä jo vuosia. Muita avainpelaajia ovat mm. Aino Lehtinen, Sara Åström, Laura Nyyssölä ja Pirjo Leppikangas.

Punamustien hallitus tekee uuden puheenjohtajansa Markku Ruokasen johdolla aktiivista työtä seuran organisaatiomallin kehittämiseksi. Myös kentälle luodaan uusia rakenteita, joista yhtenä esimerkkinä kyky- ja taitokoulujen ohella on valmennuspäällikkö Risto Luomasen organisoima poikien akatemiatoiminta.

Kun aikuisten edustusjoukkueet pelaavat kaudella 2008 Ykköstä, pelaajat eivät vielä tiedä edessä odottavasta isosta muutoksesta. Miesten loppusijoitus on seitsemäs naisjoukkueen päätyessä sarjassa neljänneksi, mutta varsinainen uutispommi pamahtaa vasta myöhemmin syksyllä.

Muutto Vantaalle

OSA 18: Kun futiskausi 2008 on päättynyt, punamustien naisten ja miesten edustusjoukkueet muuttavat Helsingin pohjoiseen naapurikaupunkiin. Niiden nimeksi tulee PK-35 Vantaa.

Kotiottelunsa Myyrmäen ISS Stadionilla pelaavien aikuisten edustusjoukkueiden on yhä määrä toimia PK-35:n junioripolun määränpäänä. Naiset nousevat heti ensimmäisellä yrityksellään liigaan päävalmentajanaan Pauliina Miettinen. Miehet sijoittuvat uuden toimintamallinsa debyyttikaudella Ykkösessä yhdeksänneksi.

Vuosi 2009 on PK-35:lle historiallinen, sillä punamustien juniorijoukkue voittaa tuolloin seurahistorian ensimmäisen Suomen mestaruuden. Hienoon saavutukseen yltävät A-pojat, joiden valmentajina toimivat Janne Viljamaa ja Petri Haapimaa. Seuraavalla kaudella A-juniorit sijoittuvat SM-sarjassa toiseksi Toni Leonoffin valmennuksessa.

Kun PK-35 täyttää vuonna 2010 kunnioitettavat 75 vuotta, pitkän linjan peekoolainen Teemu Jaronen korvaa Markku Ruokasen punamustien puheenjohtajana. Tänä syksynä juhlitaan taas Suomen mestaruutta PK-35 Vantaan voittaessa Naisten Liigan päävalmentajanaan Timo Lounio.

Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen päättyessä seuran junioripuolellakin menee hyvin. Koko ajan kasvuaan jatkavaan Helsinki Open -turnaukseen osallistuu keväällä 2009 peräti 140 joukkuetta. PK-35:n jäsenmäärä on vuosikymmenen vaihtuessa yli 700, mutta aikuisten edustusjoukkueiden muutto Vantaalle jakaa voimakkaasti mielipiteitä.  

Uusi kenttä

OSA 19: 2010-luvun päästyä hyvään vauhtiin PK-35:n harjoitusolot ja muu toimintaympäristö kehittyvät taas entisestään kiitos seuran aktiivisen hallituksen.

Uusi vuosikymmen on ehtinyt edetä vuoteen 2012, kun Pihlajamäen vanhan hiekkakentän päälle valmistuu tuliterä tekonurmipäällysteinen Aava Areena. Ripeästi sujuneen kenttähankkeen tärkeänä veturina on hyvin keskeisessä roolissa toiminut punamustien hallituksen jäsen Marko Salo.

Aava Areena tarjoaa PK-35:lle entistä paremmat edellytykset paitsi pelata ja harjoitella, myös järjestää futisleirejä, -turnauksia sekä seuralle muita tärkeitä tapahtumia. Uusi kenttä on taas erinomainen osoitus punamustien jatkuvasta halusta ja kyvystä kehittää olosuhteita.

Vuosikymmenen alkupuolella saavutetaan menestystä kentän sisäpuolellakin. PK-35 Vantaa voittaa kausilla 2011 ja 2012 Pauliina Miettisen valmennuksessa kaksi peräkkäistä tuplamestaruutta eli Suomen mestaruuden ja Suomen Cupin. Pelaajayhdistys valitsee punamustien Jaana Lyytikäisen Vuoden liigapelaajaksi 2011.

PK-35 Vantaa sijoittuu niin ikään 2011 ja 2012 miesten Ykkösessä neljänneksi päävalmentajanaan Pasi Pihamaa. Joukkueen parhaat maalintekijät noina kausina ovat ensin kymmenen osumaa viimeistellyt Aleksi Ristola ja sitten yhdeksän maalia iskenyt Jukka Santala, joka valitaan muutamia vuosia myöhemmin PK-35:n toiminnanjohtajaksi.  

Kiitos Martti!

OSA 20: Punamustia kohtaa elokuussa 2014 valitettava suru-uutinen, kun kunniapuheenjohtaja ja seuran perustajajäseniin kuulunut Martti Karjalainen poistuu keskuudestamme. 

Karjalaisella oli erittäin merkittävä rooli etenkin 1950-luvulla, kun Viipurissa ennen toista maailmansotaa perustetun PK-35:n toimintaa päätettiin jatkaa Helsingissä. Hän kävi syksyllä 1955 punamustien puheenjohtajan Ahti Hartikaisen kanssa ratkaisevat neuvottelut seuran hengissä pitämiseksi.

Vuosi 2014 tuo PK-35:lle myös ilonaiheita, sillä B-tytöt voittavat hienosti Suomen mestaruuden. Joukkuetta valmentavat seuralegenda Rami Rantanen sekä Anne-Maria Weckström-Rantanen. PK-35 Vantaa puolestaan voittaa samalla kaudella naisten Suomen mestaruuden päävalmentajanaan Jari Väisänen.

Kun PK-35 täyttää syyskuussa 2015 pyöreät kahdeksankymmentä vuotta, tasavuosien ja punamustien pitkän historian kunniaksi ilmestyy seuran oma juhlakirja. 80-vuotisjuhlatilaisuus järjestetään jo aiemmilta ajoilta tutussa paikassa eli Käpylän Karjalatalolla.

2015 on juhlavuosi punamustien järjestämille turnauksillekin. Helsinki Open pelataan kahdennenkymmenennen kerran ja Käpylä Cup kymmenennen kerran. Seura voi hyvin ja katsoo luottavaisena tulevaisuuteen.

Tuplanousu!

OSA 21: PK-35 erkaantuu 2010-luvun loppupuolella lopullisesti PK-35 Vantaasta, jonka naisjoukkue on yhä olemassa, mutta miesten toiminta haudattu.

Vuosikymmenen edetessä käy pikkuhiljaa selväksi, etteivät PK-35:n juniorit ja PK-35 Vantaan aikuisten edustusjoukkueet saavuta sellaista yhteistyön tasoa, jota on pitkin matkaa suunniteltu. Yhtälö ei useiden syiden takia toimi riittävän tasapainoisesti kahden eri kaupungin seurojen välillä.

Kun 2010-luku lähenee loppuaan, punamustien naiset pelaavat Ykkösessä ja miehet Kolmosessa. Kumpaankin joukkueeseen on palannut PK-35:n omia kasvatteja, kuten Amanda Rantanen ja Esa Terävä. Aikuisten edustusjoukkueissa näkyy täysin yhtäaikaisesti lupaavia merkkejä erinomaisesta lähitulevaisuudesta. Kunnes syksyllä 2019 räjähtää!

Naiset nousevat maan pääsarjaan (nyk. Subway Kansallinen Liiga) ja miehet Kakkoseen. Naisjoukkue kohtasi jo vuotta aiemmin liigakarsinnassa ONS:n, mutta tällä kertaa nousu toteutuu IK Myranin kaatuessa karsinnan toisen osaottelun rangaistupotkukilpailussa. Kun erikoinen sarjakausi 2020 on edennyt elokuun loppupuolelle, sekä naiset että miehet ovat sarjoissaan vähintäänkin hyvissä asemissa.

Pitkän matkan Viipurista Helsinkiin sekä vuosikymmenien saatossa Pihlajamäessä kulkenut PK-35 täyttää 19. syyskuuta komeat 85 vuotta. Tämä teksti on PUNAMUSTIEN HISTORIAA -juttusarjan viimeistä edellinen osa.    

Matka jatkuu

OSA 22: Kun 2010-luku on vaihtunut 2020-luvuksi, PK-35 voi hyvin sekä juniorifutiksen että naisten ja miesten edustusjalkapallon näkökulmasta.

Seura on viime vuosina satsannut vahvasti aloittavien ja muiden nuorimpien ikäluokkien toimintaan. Nuorisotoimenjohtaja Juuso Mattila ja junioripäällikkö Miro Kauti tekevät erittäin ansiokasta työtä juuri tässä tärkeässä toimintaympäristössä.

PK-35:n monipuolisen harrastetoiminnan ydintä ovat aloittaville ikäluokille suunnatut Minifutis ja Tyttöfutis, useat vuosittaiset turnaukset sekä helmikuisin, kesäisin ja lokakuisin järjestettävät jalkapalloleirit. Seurassa elää vahva yhteisöllisyys niin työntekijöiden ja toimihenkilöiden kuin eri ikäluokkien välillä.

Kaudeksi 2020 Kansalliseen Liigaan sekä Kakkoseen nousseet aikuisten edustusjoukkueet ovat vakuuttaneet sekä naisten että miesten tasolla. Kun PK-35:n 85-vuotissyntymäpäiväkuukausi eli syyskuu 2020 on koittanut, naiset ovat sarjassa viidennellä sijalla ja miehet hienosti lohkojohdossa.

Vaikka vuosi 2020 on koronaviruksen takia ollut niin punamustissa kuin koko maailmassa monin tavoin vaikea, seuran perustoiminta jatkuu varsin vakaalla pohjalla. Kun PK-35 täyttää lauantaina 19. syyskuuta 85 vuotta, se voi onnitella itseään sekä hienosta menneisyydestään että valoisaa tulevaisuutta enteilevästä nykyhetkestään.