PK-35:tä kausina 2020 ja 2021 edustanut Jaakko Lepola on lopettanut jalkapallouransa ammattilais- ja puoliammattilaistasolla. Viime kaudella vielä seitsemässä Ykkösen ottelussa loppukaudella nähty Lepola oli talvella PK:n joukkueen mukana, mutta lopulta monen asian summana tapahtui päätös, että kilpapelit on 32-vuotiaan keskikenttäpelaajan osalta taputeltu. Lepola vieraili pitkästä aikaa Pihlajamäessä syyskuun KTP-ottelussa ja saimmekin kyseltyä miehen kuulumisia.
Jaakko Lepola, mitä kuuluu?
– Oikein hyvää kuuluu! Elämä rullaa mukavasti, on ollut kiva vuosi, vaikka jalkapallo on nyt jäänyt, niin kaikkea muutakin kivaa elämässä on. Esikoislapsi syntyi tuossa keväällä, joka on toki vähän tätä elämää muuttanut, mutta ihan vain parempaan suuntaan. Kesä meni lähinnä mökillä, ja futista en ole paljoa miettinyt, vaikka Vitosessa PEF:ssä olen käynyt vähän pelailemassa. Se on varmasti tässä vaiheessa ihan oikea taso meikäläiselle!
Olit joukkueen mukana vielä talvella harjoituksissa, mutta lopulta et liittynyt joukkueen vahvuuteen. Mitä siinä silloin tapahtui?
– Viime kauden jälkeen sekä talvella juteltiin valmennuksen kanssa, että katsellaan ihan rauhassa mitä tehdään ja miten paikat kestää ja tietenkin millaista roolia löytyisi joukkueesta. Lonkan kanssa oli taas vähän ongelmia, ja tosiaan perheenlisäystäkin oli tulossa. Kotona tästä paljon juteltiin, ja kaikkien keskustelujen jälkeen totesin, että parempi laittaa ne nappulat naulaan… tai ei ihan naulaan, mutta sinne Vitoseen. Peli kerran viikkoon ja treenivuoro sunnuntaisin. Yhdet treenit taisi ennen kauden alkua olla, mutta muuten ollaan keskitytty ihan vain pelaamiseen. Tämä tapa sopii meikäläisen arkeen tällä hetkellä aika paljon paremmin, mitä tuo puoliammattilaisen arki.
Jos lähdetään Jaska ajattelemaan sinun elämääsi vähän laajemmin. Sinulla on hyvin pitkään oikean lonkan kanssa ongelmia, joka on pilannut jalkapallouraasi, mutta vaikuttaako se jollain tavalla muuten elämää.
– Kyllä se joskus vaikuttaa. Ajattelin, että se helpottaisi nyt, kun ei niin paljoa enää urheile, mutta tämän lonkan kanssa on ollut melkein vaikeampaa kuin ikinä. Ei se varsinaiseen arkeen silti nyt hirveästi vaikuta, joskus kävely on helpompaa ja joskus vaikeampaa, kyllä se on tiedossa, että se jossain vaiheessa menee vaihtoon, mutta tavoitellaan sitä, että ei nyt vielä pariinkymmeneen vuoteen sitä tarvitsisi vaihtaa. Katsotaan miten käy sen suhteen.
Sinä olit aika isokin juniorilupaus nuorempana, väänsit juniorimaajoukkueissa monia kymmeniä pelejä sekä Hongassa Veikkausliigaa hyvässä joukkueessa monen kauden ajan. Minkälaista aikaa se oli, kun nyt katsotaan ajassa taaksepäin.
– Siitähän on jo niin kauan, ettei kaikkea enää muistakaan siltä ajalta.. Paljon hienoja kokemuksia ja muistoja on siltä ajalta, se oli mun jalkapallouran etsikkoaikaa, mutta siitä ei tullut sen enempää silloin ja nyt voi varmaan sanoa myös, että ihan hyvä niin. Elämä on kohdellut näinkin hyvin, ja niiltä ajoilta ystävät ja muistot jäävät. Ei mulla siitä aiheesta hirveästi muita ajatuksia oli.
Puhutaan vähän tuoreimmista asioista, edustit PK-35:tä kahden kauden ajan, ja kuuluit varsinkin kaudella 2020 Kakkosessa aivan avainpelaajien joukkoon nousuryhmässä. Millaista aikasi oli täällä Pihlajamäessä?
– Aika täällä oli ihan hemmetin siisti! Nousu oli luonnollisesti tosi hieno, ja se oli makea kausi kokonaisuudessaan, vaikka hieman heikomman startin siihen kauteen saimmekin. Meidän joukkueen perustaso oli sillä kaudella kuitenkin todella laadukas siihen sarjaan. En sarjavoitoista, ja tässä tapauksessa sarjanoususta, päässyt montaa kertaa nauttimaan, joten olihan se omallekin uralla tosi hieno ja siisti juttu ja on aivan niitä ykkösmuistoja, jota koko jalkapallouraltani vaalin.
– Viime kausi oli toki vaikea, kun oli lonkan kanssa paljon ongelmia, mutta pääsin loppukaudesta pelaamaan muutaman pelin ja se jätti hyvän fiiliksen kaudesta. Saimme myös sarjapaikan selvitettyä viime kaudella kunnialla ja aika helpostikin. Oli ihan kiva päästä painamaan niitä alaloppusarjankin pelejä, vaikka ne pari viimeistä olivat panoksettomia. Syksyn panokselliset pelit ovat aina sytyttäviä.
Kuinka tärkeää sinulle oli, että pääsit vielä pelaamaan Ykkösen tasolla ne muutamat ottelut ja pystyit näyttämään itsellesi, että kyllä täälläkin vielä hyvin pärjätään.
– Oli se jollain tasolla tärkeää ja itseluottamusta tuova asia. Kun 2020 tulin tähän PK:n projektiin mukaan, niin asenne oli juuri se, että haluan vielä näyttää itselleni, että pystyn pelaamaan korkeammallakin tasolla. En tiedä todistinko sitä muille, mutta ainakin itselleni sen todistin, joka on kuitenkin kaikkein tärkeintä.
– Tämähän kaikki myös liittyy siihen, että tämän todistamisen jälkeen hiipi se ajatus mieleen, että tähän voisi nyt lopettaa. Kyllähän sitä sitten, kun on ollut kuukauden treenaamatta, niin tulee se ajatus, että mitä jos vielä käärii hihat ja alkaa hommiin, mutta ehkä nyt näin on parempi. Ja täällä Pihliksessä kyllä näitä esimerkkejä riittää, joilla on selvästi tämä sama ajattelu ollut.. Hemmetin huijarit!
Millä silmin olet tällä kaudella seurannut PK:n otteita?
– Alkukaudesta seurasin vähän tarkemminkin, mutta olen nyt ihan tietoisesti yrittänyt jättää futista vähän taka-alalle ja keskittynyt perheeseen ja viiden viikon kesälomakin meni mökillä. Siellä en kyllä keskity telkkarin katsomiseen, vaan ihan kaikkea muuta puuhaa löytyy. Tuloksia toki seurannut ja niistä tietenkin harmissaan ollut, mutta tarkempaa analyysia en osaa nyt antaa.
Mitä Jaakko Lepola tulevaisuudeltaan odottaa?
– Ylennys tuli juuri töissä, mutta sitä nyt tässä tuskin tarvitsee sen enempää kertoa, kun se nyt ei kauhean kiinnostavaa ole, mutta se menee hyvään suuntaan. Poika on tietenkin nyt kotona se arjen kiintopiste, hänelle on tullut hyvin kiloja, niin katsotaan tuleeko siitä kuulantyöntäjä vai jalkapalloilija. Noh, mutta futiskouluun on kyllä poika matkalla heti, kun se on mahdollista, josta toivottavasti poika saa yhtä hienon harrastuksen ja lajin itselleen, mitä minäkin olen saanut.
– Henkilökohtaisesti en nyt ole tai ei ole suunnitelmissa olla mitenkään jalkapallon parissa kiinni. Voisin silti kuvitella, että olen sellainen tyyppi, jos jälkikasvu siellä kentällä kirmaa, niin innostuu itsekin siitä ja siinä valmennukseenkin saattaa kiinnostusta tulla. En osaa sanoa vielä, mutta kaikki on mahdollista.
Loppuun vielä neljä nopeaa Jaskalle.
Kuka on ollut urasi aikana paras pelikaveri?
– Teemu Pukki. Jalkapalloilijana ainakin paras ja tyyppinäkin erittäin mukava.
Mikä on ollut hienoin maali, jonka olet tehnyt?
– … teenkö mä maaleja? Hmm, noh Viking Stavangeria vastaan 2008 Uefa Cupissa tullut maali oli hieno. Toki junnuissa Kotkaa vastaan tehnyt isolla kentällä puolesta kentästä maalin, olihan sekin aika nätti.
Mikä on asia joka ei jalkapallossa kovalla kilpatasolla ei tule ikävä?
– Talvi. Kyllä se talvikausi on vain pitkä.
Entä mitä tulee ikävä?
– Nurmen tuoksu. Nurmimatsit ovat aina hienoja, ikävä kyllä niitä ei niin paljoa enää ole. Myös kevät on aina sellaista aikaa, että on hienoa lähteä uuteen kauteen. Se on aika, jolloin tulee se olo, että pitäisikö palata kentille. Toki onhan myös ne joukkuekaverit, kuitenkin se tärkein osa kuitenkin tässä. Se on harmi, että monen kanssa ne yhteydet katkeaa, kun joku lopettaa tai vaihtaa seuraa. Tietyt kaverit toki aina pysyvät, mutta se joukkue on usein vain sen yhden kauden.
Kiitos Jaska haastattelusta ja kaikkea hyvää jatkoon!
Jaakko Lepola
Syntynyt: 14.3.1990
Pelipaikka: Keskikenttä
Kasvattajaseura: PEP (Pohjois-Espoon Ponsi)
Entiset seurat: FC Honka, FC Lahti, Gnistan, Someron Voima, Skovshoved IF (DEN), FC Espoo, HIFK, KäPa, PK-35
Nykyinen seura: FC PEF (Vitonen)
Veikkausliigaottelut: 84/7
Ykkösen ottelut: 9/0
Kakkosen ottelut: 80/8
Maaottelut: 54 poikien maaottelua ja 6 U21-maaottelua
Saavutukset:
Vuoden poikapelaaja 2008
Liigacupin voitto – 2010, 2011
SM-hopea – 2008, 2009
Pelitilannekuvat: Kalevi Hämäläinen
